maanantai 10. syyskuuta 2012

Pienen ihmisen tosi suuruus


Kuuntelen usein aamuisin laudeksen, joka on vanha liturginen aamurukous. Tämän päivän laudeksessa kehoitetaan: "Uuden päivän koittaessa, ylistäkäämme Kristusta, joka on täynnä armoa ja totuutta." Tässä on upeasti ilmaistuna se, mistä ylistyksessä on kysymys. Hän, jota ylistämme on täynnä kaikkea, sitä, mistä Häntä ylistämme. Siksi ei riitä pelkkä kiitos, ei pelkkä hiljainen ihailu. Meidän Jumalamme on ylistettävä! Ja Stinisseniä jälleen:

Jumalan ylistäminen ei ole vain jo olemassa olevan suuruuden ylistämistä, vaan hänen tekemistään suureksi.
 Eikö ole röyhkeätä ajatella, että minä pienenä ihmisenä voisin tehdä Jumalan suureksi? Ajatus kyllä on varmasti huimaava, mutta älkäämme silti pelästykö sitä! Sillä juuri tässä, Jumalan tekemisessä suureksi, piilee pienen ihmisen tosi suuruus. Juuri tämä antaa meille oman identiteettimme, oman olemassaolomme oikeutuksen. Kaikki on luotu Jumalan suuremmaksi kunniaksi. Luotu olento on vasta sitten täysin oikeassa olossaan, kokonaan oma itsensä, kun hän tekee Jumalaa suureksi.

perjantai 3. elokuuta 2012

Ilon salaisuus



"Miks Rasmus (2v.) on niin ilonen?" Kysyy Jaanos (syksyllä 5v.) aina välillä. Luulen, että oon löytänyt vastauksen tähän vaikeeseen kysymykseen. Luen nimittäin hollantilaissyntyisen katolisen papin Wilfrid Stinissenin kirjaa Syvemmälle rukoukseen. Tai oon lukenut sitä kohta vuoden. Sanatonta vastaanottavaa rukousta käsitellessään W. kirjoittaa: "...yksinkertainen rukous, jossa vain olen ja otan itseni vastaan lahjana Jumalalta, on kuninkaallinen portti mystiikkaan. Tämä rukous on yksi niistä ikivanhoista, jotka kohottuvat ja antavat kunnian kuninkaan tulla sisälle. (Ps.24:9).


maanantai 4. kesäkuuta 2012

Ylistystä enkelien kanssa



Jälleen takana siunattu pyhäpäivä. Rakastan Jumalanpalvelusta, johon sain tänäänkin osallistua. Seuraavassa lainaus luterilaisesta ehtoollisrukouksesta. Tällaisen rukouksen voisin kirjoittaa kotini seinälle. Tällaisen rukouksen toivoisin hallitsevan mieltäni ja koko sydäntäni.

Totisesti on oikein ja arvollista,
että me kiitämme Sinua aina ja kaikkialla,
Pyhä Herra, kaikkivaltias Isä, iankaikkinen Jumala.
Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.
Hän on kärsinyt kuoleman puolestamme
ja ylösnousemisellaan avannut meille tien ikuiseen elämään.
Me kiitämme Sinua tästä taivaan lahjasta
ja laulamme Sinulle ylistystä enkelien
ja kaikkien pyhien kanssa:
Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Sebaot!
Taivas ja maa on täynnä sinun kirkkauttasi.
Hoosianna korkeuksissa!
Siunattu olkoon Hän,
joka tulee Herran nimessä.
Hoosianna korkeuksissa.

torstai 31. toukokuuta 2012

Valkeudessa elämistä

Luin tässä eräänä yönä Efesolaiskirjettä. (Löytyy Uudesta Testamentista.) Aivan käsittämättömän ihana kirje! Niin täynnä voimaa, riemua ja ylistystä! Jos joku kysyisi, miltä kristinusko tuntuu, vastaisin, että lue tämä kirje. Kristityn elämä on elämää Jeesuksessa ja Jeesuksen kanssa! Se on iloa, armoa, rauhaa, rakkautta. Se on luottavainen pääsy Jumalan tykö. Se on Jeesuksen asumista sydämessä. Se on kehoitusta kärsiä toinen toistamme rakkaudessa. Se on uuden ihmisen päällepukemista. Se on valkeudessa elämistä Jumalan rakkaana lapsena. Se on taistelua pimeyden voimia vastaan Jumalan sota-asuun pukeutuneena.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella siunauksella Kristuksessa., niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. 
  Efesolaiskirje 1:3-7

perjantai 10. helmikuuta 2012

Minun sieluni

Mitään en olisi.
Pelkkä pimeä ja tyhjä paikka
olisin ilman Sinua, Jeesus.
Sinä olet minun sieluni.
Sinä olet minun henkeni.
Minulla ei ole mitään muuta kuin Sinut.
Kuitenkin omistan Sinussa kaiken,
koko taivaan ja maan.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Rakkauden väkevyys

Jumala on lähempänä kuin voi sanoa. Jumala on sisintä sisempänä, syvemmällä kuin syvyys. Jumala on suurempi kuin mikään mitta. Ja minä olen Hänen keskipisteensä. Hän tähtää minuun ja lävistää minut. Minun rakennusaineeni irtoavat toisistaan ja Hän ottaa minut käsiinsä ja muovaa uudelleen. Hän on ihmeellinen. Hän on todellisempi todellisuutta. Hän on kaiken ydin ja kuitenkin kaiken yläpuolella. Hän on minun Isäni, vaikka helmaansakaan en ylety. Hän nostaa minut kämmenelleen ja kutsuu minua ystäväkseen. Voiko yksikään ihmislapsi kestää Jumalan todellisuuden kohtaamista, sen asumista omassa olemuksessaan? Minä katoan Häneen ja kuitenkin olen todellisempi kuin koskaan. Olen vanki, enkä tahdokaan tulla vapaaksi. Minua pitää vankinaan rakkauden väkevyys, joka vie minulta kaiken voiman. Tämän rakkauden edessä vaivun maahan asti. Hän on minun Jumalani ja Hän on näyttänyt minulle kasvonsa. Hänen kasvonsa ovat ihmeelliset.

maanantai 6. helmikuuta 2012

He loves me

"Terveisiä kirkosta!" Näin oli ennen vanhaan tapana sanoa kirkosta kotiin tultaessa. Itsekin käytän joskus tuota tervehdystä. Monesti kirkosta palatessa tekisi mieli suudella jokaista, tanssia loppupäivä, itkeä ja nauraa, maata kasvoillaan Jumalan hyvyyden ja pyhyyden edessä. Olen saanut kaiken. Enempää huomiota ja rakkautta ei kukaan voisi minulle antaa kuin Hän. Ja Hän on itse Jumala.
"Jeesuksessa ja Jeesuksen kautta Jumala on sanonut ja antanut meille kaiken yhdellä kertaa. Hänessä on vastattu kaikkiin meidän rukouksiimme. Jos me pidämme Jumalaa mykkänä tai kuurona, jos emme usko hänen vastaavan rukouksiimme, johtunee se siitä, että emme ole oivaltaneet eukaristian eli ehtoollisen vieton syvyyttä. Eukaristia opettaa meitä asettamaan oikeat kysymykset, kun se saa meidät ymmärtämään, mitä kaikkein eniten tarvitsemme. Samaan aikaan eukaristia vastaa tähän meidän kaikkein olennaisimpaan kysymykseemme ja tyydyttää meidän todelliset tarpeemme." WILFRID STINISSEN, Syvemmälle rukoukseen

lauantai 7. tammikuuta 2012

Rakkauden ympäröimä

Siunattua uutta vuotta sinulle, kuka tahansa oletkin! Uuden vuoden alussa on merkillistä voimaa; jos tosin arkuutta ja pelkoakin. Moni odottaa peläten alkanutta vuotta. Haluan rohkaista sinua: Jumala ei muutu! Hänen tahtonsa on hyvä ja rakkautensa sinua ja jokaista ihmistä kohtaan käsittämättömän suuri. Tämä maa on siunattu Jeesuksen maahan vuotaneella verellä ja samalla verellä on siunattu jokainen Jeesukseen kastettu ihminen. Olet Jumalan rakkauden ympäröimä. Hänen silmänsä tarkkaavat sinua, Hän odottaa saadakseen olla sinulle armollinen!

Tätä blogia, samoin kuin koko elämääni miettiessä, olen yhä selvemmin ymmärtänyt, miten totta on Jeesuksen Martalle sanomat sanat: "Tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa." Lyhyesti sanottuna, meille on tarkeää vain Jumala ja Hänen tahtonsa tunteminen. Olen itse hyvin onnellisessa tilanteessa, kun saan viikottain käydä seurakunnassa kuulemassa Raamatun opetusta ja osallistua muiden kristittyjen kanssa Jumalan palvelukseen. Tuo joka viikkoinen messu on niin valtava lahja, että olen usein pakahtua siitä ilosta ja riemusta, minkä Jumala siellä sydämeeni vuodattaa. Koen usein huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän ehdin, haluan, jaksan, voin... tätä iloa muille välittää. Toivon, että tämän blogin kautta voisin jotain siitä välittää Sinulle, joka tätä luet.
Seuraava rukous on syntynyt Uudenvuoden päivän tekstin ja saarnan pohjalta.

En ymmärrä, miksi olet Jeesus minut valinnut.
Miksi juuri minä saan olla Sinun turvassasi,
kun miljoonat hukkuvat?
En ymmärrä; mutta vaikka pelkään Sinun pyhyytesi edessä,
tunnen Sinun käsittämättömän suuren rakkautesi minua kohtaan.
Ja samalla tiedän; näin rakastat jokaista.
Ei ole yhtäkään ihmistä, jota et tahtoisi ottaa arkkiin.
Niin kauan kuin on aikaa, Sinä seisot ja huudat:
"Tule! Minä rakastan sinua. Tule! Minä odotan sinua!"

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Hirvittävä hinta



Tänä pitkänä perjantaina kiitän Sinua Jeesus, siitä että jaksoit läpi kaiken kivun ja pimeyden. Kiitän Sinua siitä, että toit minulle valon ja kaiken hyvyyden. Toit sellaisen ilon ja kirkkauden, mistä en olisi voinut uneksiakaan. Olet täyttänyt minut huumavalla rakkaudellasi ja antanut minulle arvonimen, joka on suurempi kuin mikään muu. Olen kaikkeuden Kuninkaan lapsi ja ystävä. Tiedän, että hinta minusta oli hirvittävä. Siksi tahdon palvoa Sinua ikuisesti ja kiittää ja ylistää Sinun suloista nimeäsi aamuvarhaisesta alkaen ja vielä yön pimeydenkin hetkinä. Vain Sinä Jeesus olet minun Jumalani. Yksin Sinulle kaikki ylistys nyt, aina ja ikuisesti!

Tulkaa kaikki, katsokaatte
piinaa rakkaan Herramme.
itkekää, valittaakaatte,
kärsii Vapahtajamme.
Kellä vaiva sellainen
ollut on kuin Jeesuksen.

Käsistänsä, jaloistansa
on hän ristiinnaulittu.
Verisessä kruunussansa
vaipuu päänsä runneltu.
Kellä vaiva sellainen
ollut on kuin Jeesuksen.

Ah, ken näitä katseleepi,
itse eikö järky jo?
Aurinkokin pimeneepi,
halkee kova kallio.

sillä vaiva sellainen
ollut on vain Jeesuksen.
VK 67

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Marian koulussa


Yli vuosi on kulunut viimeisimmästä päivityksestä. Voisin kai sanoa olleeni äitiyslomalla, sillä viime heinäkuussa meille syntyi pieni ihana poika, meidän kahdeksas lapsemme. Marian koulussa olen saanut olla. Suostumisen opettelua yhä uudelleen ja uudelleen. Lapsi on lahjoista suurin ja samalla voi pienen ihmisen kantaminen ja hoitaminen viedä lähes kaiken ajan ja joskus voimatkin. Ja kuitenkaan en tiedä mitään, mihin tämän vaihtaisin. On suurta tuntea Jumalan siunaava käsi elämässä kaikesta omaan elämään liittyvästä kivusta huolimatta. Jos tehtävä on Häneltä, Hän antaa myös voiman. Eikä ole suurempaa iloa kuin suostua Isän tahtoon.

Maria, Herran äiti ei nähnyt eteenpäin.

Jumalan suuren kutsun hän otti vastaan näin:

Sinua palvelen, ja vaikken tiestä tiedä,

saat minne tahdot viedä, ääntäsi kuuntelen.

VK 52

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Marian tehtävä


Aina Joulun alla mietin erityisen paljon Mariaa, Jeesuksen äitiä. Marian tehtävä oli suostumista Jumalan tahtoon. Ei hän itse tehnyt mitään ihmeellistä, vaan Jumala. Mutta Maria suostui siihen - ja ylisti. Ja kätki enkelien julistaman. evankeliumin sydämeensä. Joku on sanonut, että suurinta ei ole se, mitä me teemme, vaan se mitä meille tapahtuu. Siksi haluaisin aina Marian tavoin rukoilla: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan."
MARIAN YLISTYSVIRSI, (osa siitä)
Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani;
sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen.
Katso, tästedes kaikki sukupolvet
ylistävät minua autuaaksi.
Sillä voimallinen on tehnyt minulle suuria,
ja hänen nimensä on pyhä,
ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen
niille, jotka häntä pelkäävät.
Luuk.1.46-50


lauantai 21. marraskuuta 2009

Selviytymiskeinoja


Kuraa, sumua, sadetta, pimeyttä! Selviytymiskeinoja tässä Pohjolan pimeässä syksyssä tarvitaan. Minulle yksi tärkeimmistä niistä on joulu ja joulunodotus! Päätettiin eilen illalla tyttöjen kanssa, että meillä alkaa tänään joulunaika. Ihanaa! Jouluvaloja, punaruutuisia keittiöpyyhkeitä, jouluisia asetelmia... Mun asetelmat ei oo kovin ihmeellisiä, mutta sitäkin ihanampia... Esimerkiksi punaiset pienet huopikkaat eteisen lipastolla kynttilälyhdyn vieressä.

Olen monesti ajatellut, miten puhuttelevaan aikaan meille pohjoisen asukkaille onkaan joulu annettu. Kaiken pimeyden ja pahuuden keskelle loistaa Jumalan kirkkaus ja lempeys. Sitä kannattaa mietiskellä jo nyt. Huominen tuomiosunnuntaikaan ei ole pelottava sille, joka on saanut nähdä seimessä nukkuvan ja ristillä kuolevan Jumalan. Immanuel - Jumala meidän keskellämme.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

...ottaa luokseen minut...


Kaksi kuukautta on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Halusinkin, että tuo viimeinen kirjoitus saa olla ensimmäisenä pitkään.
Tänään on enkelien ja lasten sunnuntai. Tämän päivän evankeliumiteksti on ihana ja vakava. Sitä lukiessa ei voi olla ajattelematta myös aborttimurhattuja lapsia.
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Katsokaa ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen isäni kasvoja.
Matt.18:1-6,10

Minä uskon, että se miten suhtaudumme lapsiin ja yleensäkin heikoimpiin ja vähäisimpiin, kertoo onko sydämemme oikea Jumalan edessä. Jumala yksin voi muuttaa meidät. Katselkaamme Jeesusta. Sana lupaa, että me muutumme Hänen kaltaisikseen. Täydellisesti vasta taivaassa, mutta Jumala aloittaa työn jo täällä. Millainen Jeesus sitten on? En tiedä kuvaako mikään paremmin Jeesusta kuin Johanneksen sana, että "hän oli täynnä armoa ja totuutta". Ensin hän kertoo meille totuuden itsestämme ja sitten hän armahtaa meidät. Ja kutsuu meidät olemaan kanssaan ja seuraamaan sinne, missä kaikkein pienimmät itkevät ja odottavat ihmistä, joka kertoo totuuden ja armahtaa. Joka päivä on kutsu sama, mutta uusi; "Tule ja seuraa minua!"

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Jumalan ajatus...


Kesä on hyvin eritynen aika. Kaikki on kirkasta ja kiivasta, ei ole hetkeäkään hukattavana, sillä siellä se jo odottaa, se kylmä syys, vaikka emme tahtoisi sitä lainkaan vielä ajatella. Minusta on hirveän väärin, että toppatakit tulevat jo kohta myyntiin kauppoihin. No, onneksi sinne toppatakkiosastolle ei ole pakko mennä. On kesän paras aika. Punaviinimarjat on kypsyneet. Aurinko on jo hieman lempeämpi. Illalla on pimeää ja lämmintä. On vaikea kestää tämän maan kauneutta ja ihanuutta. Se on vaikeaa siksi, että kaikki ei ole hyvin. Tietoisuus kärsimyksestä ei voi tässä maailmassa koskaan lakata. Minun sydämeni on murtunut kaikkein pienimpien raa'an kohtelun vuoksi. Ei ole yhtään päivää, jolloin emme tappaisi omia lapsiamme. Ei yhtään. Oli sitten joulu tai juhannus, pyhä tai arki, jokainen päivä on lasten murhapäivä. Kun Jumala antaa parasta, mitä Hänellä on, säädämme lain, joka antaa luvan tappaa. Eikä kenenkään tarvitse kokea syyllisyyttä mistään. Koska ei heitä ollut olemassakaan. Oli vain sellainen ajatus...mutta ei ole enää. Armahda meitä Jumala!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Paratiisin häivähdys...


Lämmin kesäpäivä on kuin paratiisin häivähdys. Muutaman kerran elämässäni olen kokenut sellaisen paratiisimaisen hetken, jolloin kesä on ollut kuin kehys kaiken kauniin ja ihmeellisen kokemiselle. Se hetki on ollut kuin vastasyntyneen lämpö ihoa vasten. Tai unen turvallinen kehto. Kuin kelluisi lämpimässä järvessä vailla pienintäkään huolta ja murhetta. Eräänlainen sylikokemus. Tavallaan me kaikki luotamme tähän syliin. Uskomme maapallon pysyvä radallaan, auringon valaisevan ja lämmittävän meitä, maan ruokkivan meidät. Olemme kuin pienet lapset, emme pelkää pahaa, vaan odotamme hyvää. Ja se on ihan oikein. Sillä Jumala, joka tämän kaiken pitää yllä, on hyvä! Hän on luotettava. Hän pitää meistä huolen. Mutta Hän haluaa myös yhteyttä meidän kanssamme. Hän ei tahdo vain lähettää ruoka-avustuksia meille, vaan Hän tahtoo olla lähellämme, tuntea meidät ja antaa meidän tuntea itsensä. Tämä on ihmeellistä. Tämä on mahdollista vain, koska Jumala on astunut alas taivaasta. Olen joskus kuvitellut sitä hetkeä, kun Ikuinen Isä ja Hänen ainoa rakas Poikansa hyvästelevät taivaassa. He ovat yhdessä suunnitellet tämän. Kuitenkin eron hetki on kauhea. Mutta aika on täyttynyt; Jumalan Pojan on aika ottaa ihmisen muoto hedelmöityneessä munsolussa. Immanuel - Jumala meidän kekellämme. Meidän kaltaisemme. Meidän luoksemme tullut Jumala. Eikä siinä vielä kaikki. Meidän puolestamme kärsivä Jumala. "Että meillä rauha olisi."
Uskon, että jos voisimme tämän joka solullamme ottaa vastaan, voisimme kokea Jumalan turvallisen sylin joka hetki. Saamme silti uskoa sen, vaikka kokemisemme olisikin pientä tai puuttuisi kokonaan. Uskossa se on totta - joka hetki.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Minulla on Isä


Minulla on Isä. Minun Isäni on suuri ja ihana ja Hän on vieläpä kaikkein voimakkain. Minun Isäni pitää minusta huolta ja tietää minusta ja minun elämästäni aivan kaiken - jopa tulevaisuuden. Ja vaikka Hän tuntee minut täysin, Hän rakastaa minua ja arvostaa minua. Raamatussa sanotaan, että Hän ilolla iloitsee ja riemulla riemuitsee minusta! Meistä voi tuntua oudolta ajatella, että meissä olisi jotain niin ihmeellistä suurelle Jumalalle. Mutta silloin me unohdamme sen, että Hän on meidän Isämme. Jumala oikeasti on meidän Isämme. Tämä oli Jeesuksen sanoma tiivistettynä. Ja rikkoutuneen isäsuhteen Hän korjasi omalla kuolemallaan ja sovintoverellään. Jeesuksen ansiosta voin lähestyä Jumalaa aina rohkeasti ilman pelkoa. Isä ei voi koskaan suuttua lapselleen. Olen aina Hänen rakastavan ja hellän katseensa alla. Se rakkaus on myös polttava tuli, mutta se polttaa vain sen, minkä täytyy täysin kelvottovomana kuolla.
"...Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." Gal. 4:26-27

perjantai 5. kesäkuuta 2009

SABAN KUNINGATAR

Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tuleva heille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo. Luukas 12: 42
*
Olen taas ihmetellyt Taivaallisen Isän lapsena olemisen ihanuutta! -Ehkäpä olen oppinut tuntemaan syvemmin tätä hellää, armollista ja ihmeellistä Jumalaa!Elämä on samalla kertaa niin arvokas ja haastava juttu, toisaalta, edes se ei merkitse mitään sen rinnalla, että saa elää Hänen kanssaan! Näitä ajatellen kuuntelin Dawid Wilkersonia. Sydämeni sykähti hänen kertoessaan Kuningas Salomon ja Saban Kuningattaren kohtaamisesta Salomon linnassa Jerusalemissa! Tämän kohtaamisen aikoihin matka Sabasta Jerusalemiin kesti viikkoja ja todennäköisesti oli myöskin melko vaivalloinen ylellisyyteen ja hemmotteluun tottuneelle kuningattarelle. Mutta kuultuaan Salomon Jumalalta saamasta erityisestä viisaudesta ja loistosta, kuningattaren oli pakko saada tavata hänet! Kuningattarella oli asioita, joihin hän tarvitsi vastauksia, ehkä asioita jotka tekivät hänen sydämensä levottomaksi ja huolestuneeksi... -Sellainen jonka sydän on ollut levoton ymmärtää miltä kuningattaresta myöhemmin tuntui saatuaan vastauksen kaikkiin elämänsä sen hetkisiin kysymyksiin! Lopuksi kaunis kuningatar sai rauhoittunein mielin nauttia Salomon vieraanvaraisuudesta ja jopa ottaa mukaansa linnasta aarteita, mitä ikinä tahtoi!
Ajatus jatkui siitä miten Jumalan Poika on suurempi kuin Salomo, miten Hän on viisaampi ja vielä, miten Hänellä on vastaus lapsensa jokaiseen kysymykseen! Mikään ei pääse yllättämään häntä.Oliko kuningatarkin miettinyt saisiko hän vastauksen, sydämeensä rauhan tai kannattaisiko edessä oleva rasittava matkanteko...Olenhan itsekin ajatellut, onko Hänellä vastaus kysymykseeni tai ongelmaani, välittääkö Hän elämästäni? - Siksi tiedän miten ihana on saada vastaus elävältä Jumalalta, maailmankaikkeuden Herralta, saada olla Hänen rakastamansa. -Sydän on ihmeellinen, kun se rauhoittuu niin moni kysymys vaimenee... Hän on jo tulevaisuudessakin.
Viime aikoina olen "rakastunut" kirjaan, joka on mysteeri, Hänen puhettaan meille ja jokainen siellä oleva ihana lupaus, jokainen suloinen sana on maksanut äärettömän paljon Jumalan Pojalle.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Tule Pyhä Henki tänne

" Tule Pyhä Henki tänne!
Laske taivaasta alas sinun paistees valkeus;
tule köyhäin Isä,
tule lahjain antaja,
tule sielun kirkkaus,
sinä paras lohduttaja ja sielun hyvä vieras,
suloinen myös lämmitys;
töissä sinä olet lepo,
helteessä virvoitus,
itkussa lohdutus.
Oi kaikkein pyhin valkeus!
Täytä sinun uskollistes sydänten pohjat.
Ilman sinun voimaas ei ole yhtään toimitusta,
eikä mitään viatonta.
Pese se kuin saastainen on,
kasta se kuin kuiva on, lämmitä se kuin kylmä on,
paranna se kuin haavoitettu on, pehmitä se kuin kova on,
kaitse kuin eksynyt on.
Anna sinun uskollisilles,
jotka tykös turvaavat, sinun lahjas,
anna uskon vahvistus,
anna autuas loppu,
anna ilo lakkaamatta.
Aamen ".
Vanha kirkkorukous 1600-luvulta


Ei ole mitää muuta uskoa kuin pyhä kristillinen usko, jossa Jumala on tullut ja yhä tulee sinne, missä ei ole mitään Häntä miellyttävää ja tuo kaiken hyvän mukanaan lahjaksi. Vastineeksi Hän pyytää vain syntejämme, että luovumme niistä ja annamme näin Hänen täyttää meidät Pyhällä Hengellään. Se on suurin ihme ja ihmeistä suurin on rakkaus. Jumalan rakkaus, joka ottaa pois maailman synnin.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Kerran tulee aika

Kerran tulee aika
- milloin, sen Herra tietää -
jolloin yö on kirkas kuin päivä
eikä ilta enää pimene.
Silloin virtaavat Jerusalemista
elämää antavat vedet.
Puolet niistä juoksee itäiseen mereen,
puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä.
Sinä päivänä Herra on oleva
koko maanpiirin kuningas.
Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala
ja hänen nimensä ainoa,
jota avuksi huudetaan.
SAKARJA 14:7-9


Tämä teksti on viime sunnuntain Jumalanpalveluksen Vanhan Testamentin lukukappaleesta.
On aivan mielettöman ihanaa, se mikä meidän, Jumalan lasten tulevaisuus on. Se on kirkas kuin päivä ja elämää täynnä. Ajattele vain näitä sanoja: "Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan." Voisiko uskova mitään suurempaa toivoa? Tämä toive ja odotus tulee täyttymään. Halleluja!

Kaikki on oleva Aamen ja Halleluja!
Me saamme levätä ja saamme nähdä!
Me saamme nähdä ja saamme tietää!
Me saamme tietää ja saamme rakastaa!
Me saamme rakastaa ja saamme ylistää!
Katsella loppuamme, joka on loppua vailla!
AUGUSTINUS

tiistai 19. toukokuuta 2009

Olet kaunis, olet ihailtava


Olen paljon pohtinut elämäni aikana naiseutta ja äitiyttä. Olen halunnut kysyä, mitä Isäni asioista ajattelee. On niin monia asioita, jotka Jumala näkee toisin kuin me. Kuitenkin Hänen tahtonsa on aina se paras ja ihanin. Nykynaiselle on esimerkiksi ehkäisypillerit ja kierukka aivan ehdottoman tärkeitä ja luovuttamattomia asioita. Joitakin vuosia sitten, kun näitä asioita mietin ja halusin juurta jaksaen selvittää, sain Isältä profetian Jumalan tyttärille. Haluan julkaista sen tänään täällä.


PROFETIA JUMALAN TYTTÄRILLE

"Ja Jumala katsoi kaikkea ja se oli sangen hyvää."

Kun perheeseen syntyy lapsi, on se kaikkien ihailun kohde: "Voi miten suloinen, niin ihmeellinen, aivan täydellinen!" Onnellinen äiti ja ylpeä isä. Sukulaiset ylistävät lapsen kauneutta. Kaikkein eniten ihailen kuitenkin minä, Luoja ja Jumala jokaista uutta ihmislasta. En koskaan väsy, en koskaan lakkaa ihmettelemästä ihmisen ihmettä. Te olette minun lapsiani. Minä olen teidän ylpeä Isänne. Jokaisesta iloitsen yhtä paljon, pojistani ja tyttäristäni. Seuraan teidän kasvuanne. Jokainen päivä on ihmeitä täynnä. Vaikka valitsitte kerran väärin, ei mikään voi tuhota minun luomaani ihmettä; ihmistä. Paljon on, mikä yrittää tuhota minun hyvääni. Paljon joudun itkemään teidän tähtenne. Kaiken sen, minkä minä olen tehnyt hyvin, tahtoo vihollinen vääristää, kuivettaa, sairastuttaa, tuhota, rikkoa, ryöstää tai tappaa.

Rakkaat, ihanat tyttäreni. Näin on myös teidän naiseutenne ja sen hedelmän kanssa. Kuinka vihollinen vihaakaan tätä ihmisen ihmettä; on mies ja nainen. Ja mitä hän tekee? Hän halveksii, häpäisee, sekoittaa ja kuolettaa ja vetää tähän kaikkeen ihmisen mukaansa. Mutta kuulkaa tämä, te minun rakkaat tyttäreni! Minä ihailen teitä. Minä kunnioitan teitä. Te olette minun luomisihmeeni. Te minun ihanat tyttäreni. Mutta voi! Niin moni teistä ei uskalla kukkia. Niin monen nuput on revitty. Niin moni alkaa kasvattaa piikkejä kukkien sijaan. Liian moni tahtoo padota minun virtani, jonka varrella voisi puutarha kukoistaa. Mutta minä kunnioitan sinua, nainen. Minä ihailen sinua. Minä ihmettelen kätteni työtä. Sinä olet ihme. Sinä olet kaunis, sinä olet ihailtava. Etkä vain silloin, kun kukkasi ovat nupullaan. Olet kaunis, olet ihailtava kaikissa vaiheissasi. Minun suunnitelmani voi toteutua sinussa ja sinun kauttasi kaikkina vuosinasi. Ilman, että sinun pitäisi kieltää naiseutesi, se mikä on sangen hyvää. Se, mitä minä ihailen ja ihmettelen.

Sinun hedelmällisyytesi on osa naiseuttasi. Sen suunnitteluun olen käyttänyt kaiken kykyni, kaiken luovuuteni. Sinun hedelmällisyytesi on minun iloni ja ylpeyteni. Myös sinä voit iloita siitä. Myös sinä voit pitää sitä suurena lahjana, josta jokainen solusi tuntee riemua. Lahjana, josta et luovu mistään hinnasta. Et omasta tahdostasi. Minä kyllä riisun sinut ajallaan. Mutta kaiken saat täydellisenä takaisin, kun Poikani Sinut herättää uuteen elämään. Se, mitä minä nyt pyydän on tämän: Kunnioita minun tekoani. Ihaile sitä, mitä minä ihailen. Ole ylpeä siitä, mistä minä olen ylpeä. Olet ihana. Olet ihmeellinen sinä naiseksi luotu.
On ilo olla Isäsi.
Olen sinusta ylpeä.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Kuin sadusta


Mieheni sanoi kerran, että se miten lapset syntyvät, on aivan kuin jostain sadusta. On suuri ihme saada synnyttää lapsi. Oma pieni ihmeellinen suloinen ihminen. Tuskin mikään maailmassa on yhtä valtavaa. Tälläista ei kukaan muu voisi keksiä kuin suuri rakastava Jumalamme. Kaikki kunnia yksin Hänelle äitiyden ihmeellisestä lahjasta. Sen sijaan, että odottaisimme kiitosta itsellemme äitienpäivänä, ylistäkäämme me äidit Taivaallista Isäämme siitä suuresta siunauksesta, jonka olemme Häneltä lapsissamme saaneet. Yksin Jumalalle kunnia!

Kumartakaa Herraa

Antakaa Herralle , te kansojen sukukunnat,
antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.
Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia,
tuokaa lahjoja, tulkaa hänen esikartanoihinsa.
Kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa,
vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa.
Sanokaa pakanain seassa; "Herra on kuningas".
Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju.
Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan.
Iloitkoon taivaat ja riemuitkoon maa;
pauhatkoon meri ja kaikki, mitä kedolla on,
riemuitkoon silloin kaikki metsän puut Herran edessä,
sillä hän tulee, hän tulee tuomitsemaan maata:
hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti.
PSALMI 96:7-13

lauantai 9. toukokuuta 2009

Sydämeni sykkiessä...


Kevät etenee huumavalla vauhdilla. Sinivuokot ovat jo varisseet, valkovuokot ovat saaneet esiintymisvuoron. Joka kevät sama rytmi, sama ihme ja aina kuitenkin uusi ja ainutkertainen. Jumala ei milloinkaan toista itseään, vaan luo aina uutta ja täysin yksilöllistä. Myös minun elämäni on täysin ainutkertainen. Jokainen päivä, viikko, kuukausi, vuosi... Kunpa osaisin elää elämäni jokaisen hetken oikealla asenteella ja arvostaen tätä suurta lahjaa, jonka olen saanut. Sydämeni rukouksen pukee aivan ihanasti sanoiksi Lauluyhtye Mustarastas erään laulun kertosäkeessä:

"Jokainen aamunkoitto ihme on uus
Lahjaksi saatu salaisuus
Muistuta sydämeni sykkiessä
Tässä on loppuelämä"
Kari Haapala

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Jotain salaista...

Jälleen ihana, aurinkoinen ja tuulinen pyhäpäivä. Rakastan tuulta. Muistiini on jäänyt monia tuulisia päiviä, jotka ovat olleet jollain tavalla erityisen ihania. Lapsuuden tuulinen päivä Yyterin hiekkarannalla. Tuulinen, pimeä ja lämmin syysilta; minä, lenkkitossut ja teini-ikä. Tuulinen vapunpäivä Suomenlinnassa nykyisen mieheni kanssa ja sormukset kiiltelivät... Tuulinen toukokuinen päivä vauvelin kanssa ulkona kukkia istutellen; kädet mustassa ihanassa mullassa, pikkuinen ihmeissään kaikesta. Tuulessa on jotain salaista ja sanomatoman kiehtovaa, joskus kipeääkin.
Tänään on myös Äitini syntymäpäivä. Äitini on jo Taivaan kodissa. Siellä, missä kaikki kipu on poissa. Erään tuulisen päivän iltana monta vuotta sitten kirjoitin runon. Vaikka se on pikkuisen syksyinen julkaisen se tänään; Äitini muistolle.


Ajoin fillarilla kovassa syystuulessa
järven rantaan.
Vielä oli kesän lämpöä,
mutta järvi lauloi syksyn tulleen.
Suuret ja vanhat puut
kertoivat Jumalan voimasta
ja tuuli puhalsi minun lävitseni.
Minä join Jumalan tuulta
ja se laittoi minut itkemään.
Olisin tahtonut lentää tuulen mukana,
mutta siinä minä seisoin fillarini kanssa
sydän melkein Taivaassa.
Miksi minä itkin kauneutta ja Jumalan hyvyyttä?
Miksi on Jumalan luonto niin kuin satumaailma?
En olisi halunnut enää palata kerrostaloon
ja autojen maailmaan.
Siihen olisin kaivautunut.
Kasvattanut juuret ja humissut Jumalan tuulessa.
Miksi minä itkin,
vaikka se tuntui niin hyvältä kuin
Jumala olisi villisti halannut?
Miksi aina tuntuu, ettei mikään Jumalan ilo
mahdu minuun, vaan satuttaa?
Miksi tunnen kuin olisin väärässä paikassa?
Tuntuu kuin saisi nuuhkia leipää
ja nälkä vain yltyy.
Kauneuden nälkä.
Jumalan kauneuden.
Puhtauden,
pyhyyden ja
totuuden nälkä.
On Taivas.
Minun on odotettava.
Tuuli rakastaa minua.
Jumalan tuuli.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Tanssikengät jalkaan

Ihana pyhäpäivä. Kaunis, tuulinen, aurinkoinen, Herran päivä. Pääsiäinen joka viikko. Sydän verellä vihmottuna saa katsoa Jeesusta kasvoista kasvoihin ja kysyä Hänen tahtoaan kaikessa. Ja Sana lupaa, ettei Hän ole kaukana yhdestäkään...Tanssikengät jalkaan ja vanhoilla tai uusilla lauluilla Herraa ylistämään...

Mun aartehestani armahasta
taas helkkymähän soi kieleni.
En huoli maast, enkä taivahasta,
kun Jumala on mun veljeni.

Oi suunnatonta nyt rauhaa taivaan,
mun, jota nauttii jo sielusen.
Kun laittoi Luoja mun tuulten suojaan
ja valkamahan niin rauhaiseen.

Pois vähän päältä ja surun säältä
jo sielukultani kannettiin.
Ja kaksin verroin mun velkain eestä
jo Herran kädestä annettiin.

Nyt ollaan täällä jo paljon päällä
kuin kuninkaat kaikkein taivasten.
Oi kuink on somaa, kun kaikk on omaa
ja itku vaikeni vaivaisten.

Oi sielukulta, mä kysyn sulta:
sä tulla tahdotko tänne näin?
Ei kenkään täällä oo vähän päällä,
ei kukaan lausu: Mä tyhjäks jäin.

Se uskon kulta ei pelkää tulta,
se siinä aina vain kirkastuu.
Ja orjan päivät ne jälkeen jäivät
ja yötä hallitsevainen kuu.

Nyt iankaiken vain halleluja,
kun kuolo kärkensä menetti.
Kun pois on synti ja kuolon valta,
missä on voittosi, helvetti?

Näin autuaina ja ihanoina
nyt vapauttamme nautimme.
Ja iloisimmalla riemusuulla
siell ylistystämme laulamme.
VANHA HELPPOUSKOISTEN (EVANKELISTEN) LAULU



lauantai 18. huhtikuuta 2009

Yhteisestä leivästä

Olen miettinyt paljon viimeaikoina erilaisia tapoja kokea, elää ja ilmaista kristillistä uskoa. Samaan aikaan, samassa kaupungissa on hyvin monenlaisia kristillisiä kokoontumisia. Koen olevani etuoikeutettu saadessani kokea oloni kotoisaksi hyvinkin erilaisissa seurakunnissa. Kaikkialla siellä, missä Jumalan Sana julistetaan totena, Jeesusta rukoillaan ja kumarretaan syntiemme sovittajana ja ylösnousseena Jumalan Poikana, on Pyhä Henki seurakuntaansa suuresti siunaten paikalla. On erilaista ymmärrystä opillisista ja elämäänkin liittyvistä asioista, mutta olen yhä vakuuttuneempi siitä, että isoiltakin näyttävissä eroissa on usein kysymys kulttuurieroista. Vakaa ja juhlallien Jumalanpalvelus ja räiskyvä ja iloinen ylistysjuhla ovat kuin saman kolikon kaksi puolta. Jos joku voi kokea vain toisen omakseen, johtuu se varmasti useimmiten siitä, mihin on tottunut. Mutta jos on kasvanut molempien vaikutuspiirissä, yleensä haluaa ja tarvitsee molempia. Rukoukseni on, ettemme kulttuurierojen takia tuomitsisi toisiamme ja eritäytyisi eri tavalla uskoaan ilmaisevista veljistä ja siskoista. Uskon, että voisimme todella paljon oppia toisiltamme jos haluamme luopua ennakkoluuloista ja Jaakko Löytyn laulun sanoin "murtaa yhteisestä leivästä toinen toisiamme siunaten".

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Aurinkomme ylösnousi...

Kaksi miestä juoksee kilpaa Jeesuksen haudalle. Molemmat menevät sisälle hautaan ja molemmat näkevät jotain, mikä vakuuttaa heidät ylösnousemuksesta.
"Silloin toinenkin opetuslapsi , joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, näki ja uskoi." Joh. 20:8
Tällaisista ihmisistä koostuu Jeesuksen opetuslasten joukko tänäänkin. Me olemme nähneet ja uskoneet. Vaikka emme ole nähneet Jeesusta ja tyhjiä käärinliinoja samalla tavalla kuin Pietari ja Johannes, olemme niitä, joista Jeesus sanoi: "Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat." Joh.20:29 Uskovalle Jeesuksen ylösnousemus on täysin varma asia. Joka hetki voimme tietää ja tuntea ylösnousseen Jeesuksen olevan kanssamme. Sydämen uskossa näemme näkymättömän. Kätemme saamme laittaa Vapahtajamme naulan jälkiin. Polvistumme Hänen eteensä ja tunnustamme: "Minun Herrani ja minun Jumalani."

Aurinkomme ylösnousi,
paistaa voitto vuorella.
Lämmin valo sieltä loistaa,
surut,murheet hajottaa.
Kokoon tulkaa, taivaan linnut,
suvi-ilmaan puhtaaseen.
Visertäkää pienet leivot,
viinipuussa tuoreessa.

Kylmä talvi pois on mennyt.
Myrskysää on lakannut,
lumipilvet hajotetut,
kylmä sumu selvinnyt.
Lehti puhkeaa jo puihin,
valkoruusut aukeilee.
Lounatuuli hiljaisena
Eedomista puhaltaa.

Kesälinnut taivaan alla
iloisina lentävät.
Sulaneella sydämellä
laulaa toukomettiset.
Elämä ja autuus loistaa
Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä
valkea ja punainen.

Armon Henki täyttää mielet
murheelliset ilolla.
Rauhan tyven, puhdas ilma
Jeesuksesta virtailee.
Epäilysten alta nousee
köyhä sielu kiittämään.
Ikävöitsen täältä päästä
kotimaahan ikuiseen.
VK105

perjantai 10. huhtikuuta 2009



Tämä päivä on kaikkein ihmeellisin kaikista tämän meidän maailmamme päivistä. Korkein tuli kaikkien silmien nähden häväistyksi. Kuolematon kuoli, että me, Hänen surmaajansa saisimme elää. Pyhä ja puhdas pukeutui meidän haiseviin rääsyihin, että voisi lahjoittaa meille hohtavan valkoisen juhla-asun, oman täydellisen puhtautensa. Asun, joka ei voi likaantua, puhtauden, joka on todellinen. Kaiken sen, mikä meiltä puuttuu. Tänään voimme vain palvoa Häntä, joka ottaa pois maailman synnin.


Pitkäperjantain ylistyslaulu

Näin kokonainen en ole koskaan ollut.
Minä.
Kun Sinut lyötiin nauloilla puuhun
tuli minusta minä.
Minä.
Iloitsen olemassaolostani.
Naulat löivät minut ehjäksi.
Ne lävistivät syntini sinun kanssasi,
joka olit kirottu.
Ne saivat veren vuotamaan.
Sinun veresi, Vapahtaja.
Ja silloin oli sieluni pelästyä kuoliaaksi -
olenko minä syllinen kaikkeen tähän?
Mutta veri vuosi sieluuni
ja silloin tuli valo ja kirkkaus.
Ylistys kuin kevät ja lapsen nauru.
Olisin tahtonut suudella Sinua, Herrani.
En vain jalkojasi ja niiden haavoja,
vaan myös käsiäsi ja kasvojasi,
joita he löivät ja sylkivät.
Olisin tahtonut katsoa suoraan silmiisi.
Enkä olisi itkenyt.
Minä olisin iloinnut ja riemuinnut.
Kunnia Sinulle, Jumalan Karitsa.
Minä iloitsen, että Sinä olet
ristillä sijastani.
Minä tahdon sen ilon,
jonka veresi tuo sieluuni.
Minä tahdon sen elämän
ja valon ja vapauden,
jonka saan vain haavoistasi.
Minä tarvitsen sovituksen
ja Sinun on se minulle hankittava.
Sinun täytyy kuolla,
mutta minä en voi nyt itkeä.
Minun riemuni on liian suuri
Sinun ristisi juurella.
Vihdoinkin meillä on avoin lähde
syntiä ja saastaisuutta vastaan.
Nyt minä näen ihmisen kielellä sanottuna,
mikä on Jumala.
Jos Jumala on tällainen,
en voi enää pelätä.
En voi enää syyttää rakkaudettomaksi,
julmaksi, kaukaiseksi.
Siinä Sinä olet kidutettuna ja kirottuna.
Minun Herrani ja minun Jumalani.
Että minä pääsisin lapsen asemaan.
Ja vaikka näen, että Sinuun sattuu
ja Sinut on jätetty yksin,
täyttää sieluni sellainen laulu,
joka voittaa meren aallot ja yön pimeyden:
Ylistys, ylitys, ylistys!
Jumala on hyvä!
Jumala on Pelastaja!
Jumala on tässä!
Ilotkaa ja riemuitkaa!
Tanssikaa ja laulakaa!
Karitsa on teurastettu.
Hinta on maksettu.
Meillä on Isä.
Meillä on koti.
Kiittäkää Jeesusta.
Palvokaa Ristiinnaulittua.
Rakastakaa Häntä,
joka ostaa meidät verellänsä
Jumalalle.
Sillä "Karitsa, joka on teurastettu
on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden
ja viisauden ja väkevyyden
ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen."
Kiittäkää Herraa!
Halleluja!

torstai 9. huhtikuuta 2009

Kiirastorstai-iltana

Jeesus luona armopöydän
Sinut löydän.
Siinä mulla kyllin on.
Siellä armo, rauha, ilo,
siellä elo.
Sieltä löydän ravinnon.
VK 225

Olin kiiras-torstain iltaehtoollisella pikkuiseni kanssa. Oli aivan mahtavaa kuulla sellasta vankkumatonta Sanaan perustuvaa vakuutusta siitä, miten ehtoollisella saa synnit anteeksi.
Minusta on aivan käsittämätön se läheisyys, mitä Jumala kanssamme haluaa. Me syömme ja juomme Hänen Poikansa ruumiin ja veren. Voisiko Jumala konkreettisemmin kertoa, että Hän tahtoo elää meissä - todellisesti?
Luterilaisen perinteen mukaan kiirastorstain iltakirkon päätyttyä valot ja kaikki kynttilät yhtä lukuunottamatta sammutetaan ja alttari puetaan mustaan kankaaseen. Lopuksi altarille asetellaan viisi tulipunaista ruusua kuvaamaan Jeesuksen haavoja.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Ensin rukoillaan!


Tänään olin pikkuisemme kanssa lääkärireissussa puoli päivää. Putosi sohvalta eilen illalla ja loukkasi arkun reunaan kylkensä sen verran pahasti, ettei aamullakaan oikein kättä kestänyt liikuttaa. Kaksi lääkäriä tutki käden ja kylkiluut; kipeä paikka löytyi selkäpuolelta ihan kainalon alta - juuri sieltä, mihin syliin nostaessa kätensä laittaa. Kylki kuvattiin, mutta ei lääkärin epäilemää murtumaa löytynyt. Ihmettelin lääkärille sitä, että pikkuinen kuvattiin oikea kylki ylös päin, vaikka vasen on se, joka on kipeä. Ei oikein tuntenut kuvaustekniikkaa, mutta sanoi, ettei se voi olla väärin kuvattu. Silti on sellainen inhottava epävarmuus, että jos ne kuitenkin kuvasivat väärän kyljen...No, Mies lupasi soittaa huomenna ja selvittää asiaa.

On ihanan turvallista tietää, että Jumala on se, joka parantaa. Olen opettanut lapsille, että aina ensin rukoillaan ja vasta sitten otetaan lääkettä tai mennään lääkäriin. Helposti voi korkeatasoisen läketieteen keskellä lääkkeistä tai lääkäristä tulla se, johon turvataan. Tiedän, että Jumala usein käyttää lääkäreitä, mutta uskon täysin, että Hän tekee myös ihmeitä, joita ei kukaan lääkäri osaa selittää.



"Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa!
Minä ylistän Herraa kaiken ikäni,
veisaan kiitosta Jumalalleni,
niin kauan kuin elän.
Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen,
sillä ei hän voi auttaa.
Kun hänen henkensä lähtee hänestä,
niin hän tulee maaksi jälleen;
sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.
Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala,
se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa,
Häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan,
meren ja kaiken, mitä niissä on,
joka pysyy uskollisena iankaikkisesti,
joka hankkii oikeuden sorretuille,
joka antaa leivän nälkäisille.
Herra vapauttaa vangitut,
Herra avaa sokeain silmät,
Herra nostaa alaspainetut,
Herra rakastaa vanhurskaita.
Herra varjelee muukalaiset,
holhoo orvot ja lesket,
mutta jumalattomain tien Hän tekee mutkaiseksi.
Herra on Kuningas iankaikkisesti,
sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen.
Halleluja!"
Psalmi 146

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Virpomisen viesti

Taas on virvottu ja varvottu ja syöty suklaamunia kilokaupalla. Tässä perinteessä ovat evankeliumikertomuksen palmunoksat ja pakanalliset noidat suloisessa sekamelskassa. Kaikki eivät voi hyväksyä tällaista sekamelskaa, mutta ei se mielestäni ole sen pahempi kuin joulukuusi ja joulutontut Vapahtajamme syntymäjuhlaan kuuluvina perinteinä. Tärkeää on se, että kaikki minkä luemme Raamatusta on totta ja tärkeää tänäänkin ja sen Sanan voima on ihmeellinen. Se julistaa meille sovitusta kaikesta, mikä on elämässämme väärää ja valheellista. Se julistaa meille välittämistä, joka ylittää kaikki unelmat. Se julistaa meille yli ymmärryksen käyvää turvallisuutta joka hetki. Ja vielä, kaiken muun lisäksi se julistaa meille kuolemattomuutta; eikä vain jotain haamuilua vaan ikuista nuoruutta ylösnousemusruumiissa, täydellisessä maassa, jossa Herra Jeesus on Kunnian Kuningas. Kaikki, mikä Raamatussa on luvattu tulee täydellisesti täyttymään. Rohkaisevaa on nähdä miten tarkasti monet Raamatun profetiat ovat jo tapahtuneet. Palmusunnuntain tapahtumatkin ennusti profeetta nimeltä Sakarja paljon ennen Jeesuksen syntymää:

"Iloitse suuresti, tytär Siion,
riemuitse, tytär Jerusalem,
sillä sinun Kuninkaasi tulee sinulle!
Vanhurskas ja auttaja Hän on,
on nöyrä ja ratsastaa aasilla,
aasintamman varsalla."
Sakarja 9:9

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

"Voitit sydämein"

Oi sinä kaikkein armollisin,
ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.
Armahda minua vaivaista syntistä,
ja katso puoleeni laupeutesi silmillä
niinkuin sinä katsoit Pietariin,
kun hän oli Sinut kieltänyt
ja niinkuin Sinä katsoit syntiseen naiseen
fariseuksen huoneessa
ja ryöväriin ristinpuulla.
Anna minulle pyhä armosi,
että minä niinkuin Pietari itkisin syntejäni,
niinkuin syntinen nainen Sinua sydämestäni rakastaisin
ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi
taivaassa iankaikkisesti.

Tämä yllä oleva teksti on yksi tutuimmista Jumalanpalveluksen synnintunnustuksista.
Muistan, miten lapsena ajattelin tätä lausuttaessa Pietaria hiilivalkealla ja kukonlaulun jälkeen kohtaamassa Jeesuksen ehdottoman rakastavan katseen. Mietin myös sitä syntistä naista, josta Jeesus sanoi, että se, joka on saanut paljon anteeksi myös rakastaa paljon. Ja vielä ryöväriä, joka sai olla kuolemassa yhdessä ihmiseksi tulleen Jumalan kanssa. Jumalan, joka tuli alas juuri ryövärin tähden.
En ollut varmasti inhimillisesti ajateltuna tehnyt kovin suuria syntejä. Olin lapsena liiankin kiltti. Isäni on kertonut olleensa huolissaan, kun uhmaikääkään ei koskaan tullut. Ja kuitenkin - pelkäsin 5-vuotiaana helvettiä. Näin unia, joissa jouduin kadotukseen, vaikka samanaikaisesti rakastin Jeesusta. Ei kiltteyteni antanut minulle varmuutta taivaaseen pääsemisestä. Eikä edes se, että Jeesus oli parasta, mitä tiesin.
Tuli pääsiäisaika. Jumala puhui voimakkaasti Jeesuksen kärsimyshistorian ja virsien kautta.
Ja niin minä pieni tyttö löysin rauhan ja varmuuden, jota ei mikään, koskaan sen jälkeen ole voinut horjuttaa. Sydän tulta palaen veisasin virttä 63:

Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu verinen,
mun särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
yhäällä palveltiin.
Nyt orjantappuralla
pääs pyhä kruunattiin.

Ah, kuinka Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Mä synnin, kuolon orja
vain vihaa ansaitsin,
vaan ristis kautta kurja,
sain armon kuitenkin.

Mua saata, Paimeneni,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähteheni,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanassas,
näin vieläkin Sä anna,
oi Jeesus laupias.

Nyt kiitos, Jeesus Sulle,
Sä parhain ystävä,
Sun kuolemas on mulle
iäinen elämä.
Mua auta uskollisna
Sua aina seuraamaan,
Sinussa turvallisna
myös kerran kuolemaan.

Kun joutuu viimeretki,
Sä auta, vahvista.
Tuo kova kuolon hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni, kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
Sun vaivas voimalla.

Sun ristintuskaas muistaa
mun tuskassani suo.
Minulta pelko poista
ja lohtu sieluun tuo.
Mä katson kasvois puoleen,
jään, Jeesus, turvahas,
kun näin mä täältä kuolen,
on kuolo autuas.
VK 1938

Muutamia vuosia vanhempana muistan miettineeni, että rakastaisinko minä Jeesusta enemmän, jos olisin tehnyt enemmän syntiä. Jumala vastasi minulle puhumalla epäuskosta. Siitä, miten se on suurin ja syvin synti. Ja miten täynnä minunkin sydämeni sitä olisi ellei Jumalan Pyhä Henki jatkuvasti hillitsisi sitä ja täyttäisi sydäntäni ihmeellisellä uskon lahjalla. Ymmärsin, että minä olen saanut paljon anteeksi! Ja saan joka hetki. Siksi sydämeni laulaa ylistystä Kuninkaalleni ja minäkin tahdon polvistua Hänen jalkojensa juureen palvoen ja rukoillen.

Eteesi käyn polvistuen.
olet Kuningas kuninkaiden.
Sydämeni saat, Herrani,
mitään pidättää enää voi en.

Kasta mua Henkees ja tulees polttavaan.
Tästä kun nousen, käyn Sun voimassas.
Verelläs vihmo, sulje rakkautees.
Tiedät sen, Jeesus, voitit sydämein.

Vie kaikkeni, Kuninkaani.
Tehdä tahtosi on iloni.
Voittaa Sut tahdon omakseni.
Jeesus, pilkkas on kunniani.

Kasta mua Henkees ja tulees polttavaan.
Tästä kun nousen, käyn Sun voimassas.
Verelläs vihmo, sulje rakkautees.
Tiedät sen, Jeesus, voitit sydämein.
Riitta Honkavuo


perjantai 27. maaliskuuta 2009

Mitään älä pelkää


Ettei ole ketään, johon turvata, on pelottavaa,
mutta se on myös kutsu.
Kutsu katsoa Vapahtajaa suoraan silmiin.
Kysyä Hänen mieltään kaikesta.
Odottaa Hänen vastaustaan.
Ja vähitellen katoaa kaikki pelko.
Hän on sinut kutsunut.
Temmannut väkevällä rakkaudellaan.
Hänkö ei sinusta pitäisi kiinni?
Mitään älä pelkää.
Ketään älä pelkää.
On vain yksi peljättävä.
Ja Hän on tullut veljeksemme.
Hän astui tilallemme tuomion hetkellä ja lausui:
"Rankaise minua oi pyhä ja kiivas Jumala.
Minä sen tein."
Ja rangaistus oli hirveä.
Tiedämme siitä vain ulkoisen.
Tiedämme siitä
vain vähän.
Fyysinen kipu ja hengellinen pimeys.
Kaikki meidän puolestamme.
Niin ihmeellinen vapautus,
että emme tahdo sitä täysin uskoa.
Täysin varmaako?
Täysin lopullistako?
Täysin luotettavaako?
Jeesus, anna anteeksi epäilykseni.
Jos en minä Sinuun luota,
kehen sitten?
Jos et Sinä ole ehdottoman luotettava,
loppuun asti - kuka sitten?
Jeesus - Sinun kasvosi, Sinun silmäsi.
Muuta en tahdo nähdä.



torstai 26. maaliskuuta 2009

Veljille

Joskus tunnen kuin Jumala olisi kohdellut minua kuin prinsessaa.
Valtakunnan upeimmat, luotettavimmat ja uskollisimmat prinssit
Hän on lähettänyt kaikkialle,

missä kuljen.
Ette voi edes aavistaa,

mitä kaikkea tämä minulle merkitsee.
Voin vain kiittää Jumalaa

ja Sinua veljeni,
että olen saanut nähdä Sinut.
Olen saanut ihailla Sinua.
Olen saanut kunnioituksesi.
Vain olemalla itsesi voit tehdä paljon hyvää.
Älä ihmettele sitä, olethan Jumalan kuva.
Hänen poikansa,
Ainoan ikuisen kuningaskunnan prinssi.
Olet aina merkittävä!
Ihailen Sinua suuresti!

Naisen onni

On ihanaa olla nainen. Tuntuu että noissa neljässä sanassa on sanottu kaikki, mitä tänään haluaisin sanoa. Tuntuu, että sen kuvaaminen on vaikeaa. Ehkä siksi, että kaikki on ihanaa.
Joku on sanonut, että naiselle ei saa koskaan sanoa, että "Rakastan sinua, koska..." Nainen haluaa, että häntä rakastetaan kokonaan, ei jostain syystä. Samalta tuntuu tämä naisena oleminen. Ei ole mitään selitystä sen ihanuudelle. Tuntuu kuitenkin, että naisen mahdollisuus korkeaan koulutukseen, e-pillerit, ja kaikin puolinen tasa-arvo miehen kanssa ei ole välttämättä tuonut meille naisille lisää onnellisuutta. Onko käynyt niin, että ihan oikeata tasa-arvoa vaatiessamme, olemme alkaneet kuvitella, että jos tulemme mahdollisimman paljon miehen kaltaisiksi saamme kaiken mitä tahdomme? Ihan kuin olisimme pahoillamme siitä, että emme ole miehiä. Meillä voi olla oikeita syitä kokeakin näin, mutta silti uskon, että naisen onni on hänen omassa naiseudessaan. Meidän arvomme ja ihanuutemme on siinä, että olemme Jumalan tekoa, ei siinä, että päihitämme miehet. Uskon, että myös miehen miehisyyttä vahvistaa nainen, joka on onnellinen omasta naiseudestaan. Samoin kuin me naiset voimme saada vahvistusta omalle olemuksellemme jokaiselta omaa miehisyyttään arvostavalta mieheltä. Itse olen saanut kokea tällaista rohkaisua ja tukea paljon elämäni aikana. Olin 5-vuotias, kun naapurin setä käytti minua seksuaalisesti hyväksi. Tämän haavan vuoksi olen varmasti aivan kuin imenyt ympäriltäni kaiken hyvän ja turvallisen, mitä mies vain voi olla. Olen kokenut, että minua on erityisesti siunattu ihanilla "veljillä". Tai sitten heitä vaan on kaikkialla...Näistä mietteistä kirjoitin joitakin aikoja sitten tuon yläpuolella olevan tekstin.

Heini

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Jumala järjestää olosuhteesi

Seuraava lainaus on aivan ihanasta 16oo-luvulla kirjoitetusta kirjasta. Kirjoittaja oli tavallinen perheenäiti, jota Jumala käytti suuresti uskovien hengelisessä ohjauksessa. Hänen kirjoituksistaan koottiin kirja, joka suomennettuna tunnetaan nimellä "Syvempään Jumalan tuntemiseen". Tämän kirjan suosio on aina ollut yhtä suuri kuin sen vastustuskin. Sitä on poltettu julkisesti ja lähinnä tämän kirjan perusteella kirjoittaja Madame Guyon tuomittiin harhaoppiseksi ja tuomittiin vankeuteen. Monet kristilliset vaikuttajat (mm. John Wesley, Zinzendorf, Watchman Nee) tulivat kaikki aikanaan tämän kirjan vaikutuspiirin ja arvostivat sitä suuresti.

"JUMALA JÄRJESTÄÄ OLOSUHTEESI

Jos tahdot oppia tuntemaan Jumalaa syvemmin, sinun täytyy ottaa aivan uusi asenne koko elämääsi kohtaan. Sinun tulee jättäytyä kokonaan Jumalan varaan ja luovuttaa koko olemassa- olosi Hänelle. Käytännössä tämä merkitsee vakuuttuneisuutta siitä, että kaikki elämäsi olosuhteet ja päivittäiset tapahtumat tulevat kohdallesi Hänen tahdostaan ja Hänen sallimuksestaan. Tällainen suhtautuminen olosuhteisiin ja tällainen luottamus Herraan tekee sinusta tyytyväisen kaikkeen. Kun uskot näin, alat ottaa kaiken, mikä elämääsi kohtaa, Jumalan eikä ihmisen kädestä tulleena. Muista, ettet saa koskaan lukea mitään ihmisten syyksi. Mitä tahansa tapahtuukin, sitä eivät ole saaneet aikaan ihmiset. Ota siis kaikki (paisi tietenkin oma syntisyytesi) vastaan Jumalalta tulleena."

Hän on valomme


Joku on sanonut, että me uskovat ollaan viides evankeliumi. Toivottavasti ollaan, mutta luonto on sitä ihan varmasti. Tää vaihe vuodesta, kun talvi yrittää sinnitellä yöpakkasilla ja tupruttamalla kilokaupalla lisää lunta, on aivan mahtavaa julistusta. Ihan sama miten paljon pakkasasteita mittari nyt näyttää, mutta kahden kuukauden päästä valkovuokot kukkivat.
Mieheni vanha isoisä sanoi kerran, että sitä enemmän kesää odottaa, mitä vanhemmaksi tulee.
Uskon, että myös Jeesuksen paluun odotus voi kasvaa koko elämän ajan. Sitä alkaa ymmärtää,
että mikään muu ei riitä kuin täydellinen valo ja kirkkaus. Ei ole ketään toista, joka voisi sanoa viimeisen sanan kaikelle pimeydelle tässä synnin sotkemassa maailmassa kuin Hän, joka sanoi itsestään: "Minä olen maailman valkeus. Joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella." Jeesus kyllä voi viedä meidät pimeyden läpi, mutta Hän on valomme, joka ei voi sammua. Silloinkin, kun tuntuu, että kaikki on pimeää, on Jeesus siellä. Ja vain kaipauskin Häntä kohti on enemmän kuin kirkkain kevätaurinko...

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Hannan ylistysvirsi

Hanna rukoili ja sanoi:"Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn.
Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, Sinun avustasi minä iloitsen.
Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio.
Jättäkää suuret sananne, luopukaa röyhkeistä puheistanne, sillä Herra on Jumala,
Hän tietää kaiken, Hän punnitsee teot.
Soturien jouset ovat poikki, mutta maassa makaaviin palaa voima.
Jotka kerran elivät yltäkylläisyydessä, saavat niukan leipänsä toisen työssä,
mutta niiltä, jotka näkivät nälkää, ei lopu ruoka.
Hedelmätön saa seitsemän lasta, mutta se, jolla oli monta poikaa, jää kuihtumaan yksin.
Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.
Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa.
Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän,
sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan.
Maan perustukset ovat Herran, niiden varaan Hän on laskenut maan.
Hän pitää huolen omiensa askelista, mutta pahat joutuvat pimeyteen.
Omin voimin ei yksikään menesty.
Ne, jotka Herraa vastustavat, joutuvat kauhun valtaan,
kun Korkein jylisee taivaasta.
Herra tuomitsee koko maanpiirin.
1.Sam.2:1-10

torstai 19. maaliskuuta 2009

Valon voima

Kaikki nurkat valoa
täynnä.
Aivan kuin sitä olisi
enemmän kuin mihinkään
mahtuu.
Lennämme siinä -
saamme moninverroin
takaisin
pienen pimeyden hetken.
Tätä valoa ei mikään
pahuus voi peittää.
Kaikkien silmät saavat
nähdä...
Jokainen kumartaa tätä valoa.
Kaikki on päivänselvää.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Pian saapuva on Messias...

Amerikkalainen pastori David Wilkerson on saanut Jumalalta vakavan profetian, jonka me haluamme julkaista tässä blogissamme. Ensin jotain ajatuksia ajasta juuri ennen Jeesuksen paluuta:

Raamatussa Jeesus puhuu paljon lopunajoista, eli ajasta ennen Hänen paluutaan tänne maan päälle. Jeesus puhuu synnytystuskista; ennen uusien taivaitten ja uuden maan luomista tämä nykyinen maailma kokee synnytystuskia. Meitä, Hänen omiaan kehotetaan: "Nostakaa päänne, SILLÄ TEIDÄN VAPAUTUKSENNE AIKA ON LÄHELLÄ!" Vapaus kaikesta pahasta, mitä ikinä täällä maailmassa vaan on! Ja sairauksista ja kuolemasta ja perisynnistä! Mutta jostain syystä on ensin nää synnytyskivut. Synnytyspelkoiselle naiselle on parasta rehellinen tieto synnytyksen kulusta. On ihan hyvä kuulla, että joo, sattuu se ihan tolkuttomasti; mutta siitä selviää! Jumalakin on kertonu meille ja kertoo edelleen asioita - EI PELOTELLAKSEEN, VAAN RAKKAUDESTA JA HUOLENPIDOSTA MEITÄ KOHTAAN.

Raamatussa sanotaan, että viimeisinä aikoina "Ihmiset menehtyvät peljätessään, mikä maanpiiriä kohtaa." Ajattele, mikä ero on elää jossain katastrofitilanteessa ilman Jumalaa ,tai niinkuin Wilkerson tuossa profetiassa ihanasti sanoo: "Jumalan lempeän, rakastavan katseen seuratessa jokaista askeltani..." Tämä maailmanaika päättyy siihen, että Jeesus palaa takaisin Kunnian Kuninkaana. Pelon päivä se on niille, jotka eivät ole Hänen omiaan, mutta meille se on kaiken toivotun ja odotetun täyttymys. "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa: ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta, eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilmestyskirja 21:3-4 Ei siis mikään hyvä jää kesken, kun Jeesus palaa, vaan vain KAIKKI TULEE KUNTOON! KAIKKI.


DAVID WILKERSONIN PROFETIA:
*
JÄRKYTTÄVÄ KATASTROFI ON TAPAHTUMAISILLAAN.

SE TULEE OLEMAAN NIIN PELOTTAVA, ETTÄ SEN TÄHDEN KAIKKI, JOPA KAIKKEIN HURSKAIMMAT KESKUUDESSAMME, TULEVAT VAPISEMAAN.

Kymmenen vuoden ajan olen varoittanut tuhannen tulipalon syttymisestä New Yorkin kaupungissa. Ne tulevat nielaisemaan suur-New Yorkin alueen, mukaan luettuna osia New Jerseystä ja Connecticutista. Suurimmat kaupungit kaikkialla Yhdysvalloissa saavat osakseen mellakointia ja roihuavia tulipaloja – sellaisia joita näimme Wattsissa, Los Angelesissa vuosia sitten.

Mellakointia ja tulipaloja tulee olemaan kaupungeissa ympäri maailmaa. Tulemme näkemään ryöväämistä—mukaan lukien Times Squarella, New Yorkin kaupungissa. Se mitä koemme nyt, ei ole taantumaa, tai edes lamaa. Olemme Jumalan vihan alaisuudessa. Psalmissa 11 sanotaan, “Kun kaikki perustukset revitään, mitä vanhurskas voi enää tehdä?" (jae 3).

Jumala tuomitsee Yhdysvaltojen ja kansakuntien hillittömät synnit. Hän tuhoaa maalliset perustukset.

Profeetta Jeremia vetosi syntiseen Israeliin, “Sano nyt Juudan ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Minulla on suunnitelma teitä vastaan, minä valmistan teille onnettomuutta. Kääntykää siis kaikki pahoilta teiltänne, tehkää hyvää ja eläkää oikein! Mutta he vastaavat: 'Vielä mitä! Me elämme niin kuin itse haluamme! Jokainen meistä tekee oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan” (Jer.18:11,12).

Psalmissa 11 jakeessa kuusi Daavid varoittaa, “Hän antaa sataa jumalattomien päälle pauloja, tulta ja tulikiveä; polttava tuuli on heidän maljansa osa.” Miksi? Daavid vastaa, “Sillä Herra on vanhurskas” (v. 7). Tämä on vanhurskas tuomio—aivan kuin Sodoman ja Nooan sukupolven tuomiot.

Mitä vanhurskaiden tulee tehdä? Entä Herran kansan? Ensinnäkin, annan sinulle käytännöllisen sanoman, jonka sain henkilökohtaiseksi ohjeistuksekseni. Varastoi ruokaa, hygieniatuotteita ja muita perustarpeita 30 päivän ajalle. Suurissa kaupungeissa tavaratalot tyhjenevät tunnissa kun merkit uhkaavasta katastrofista tulevat tietoon.

Hengellisellä tasolla voimme reagoida kahdella eri tavalla. Tämä tulee esiin Psalmissa 11. Joko pakenemme “vuorelle kuin lintu” tai, voimme tehdä kuten Daavid teki ja kiinnittää katseemme Herraan, joka “on pyhässä temppelissään, hänen valtaistuimensa on taivaassa. Hänen silmänsä näkevät kaiken, hänen katseensa tutkii ihmissydämet” (jae 4).” “Herraan minä turvaan” (jae 1).

Sanon itselleni: ei ole tarpeen juosta tai piiloutua. Tämä on Herran vanhurskas teko. Katselen Herraamme hänen valtaistuimellaan hänen lempeän, rakastavan katseensa seuratessa jokaista askeltani—luottaen että hän pelastaa kansansa tulvien, tulipalojen, onnettomuuksien, kaikenlaisten koetuksien keskellä.

Huom! En tiedä milloin nämä asiat tulevat tapahtumaan, mutta tiedän että se hetki ei ole kaukana. Olen vuodattanut sydämeni teille. Tehkää tälle sanomalle kuten parhaaksi näette. Herra siunatkoon ja varjelkoon teitä.

Kristuksessa, 7.3.2009

DAVID WILKERSON"




maanantai 16. maaliskuuta 2009

Not a God that does not care...

Ihana vanha virsi

Vaiti kaikki palvokaamme salaisuutta Kristuksen.
Hän on tullut keskellemme,väisty, huoli maallinen.
Kristus täyttää kunniallaan ääret maan ja taivasten.

Ihmiseksi tänne syntyi kuningasten Kuningas.
Itsensä nyt meille antaa Jeesus, Herra laupias.
Taivaan leipää lapsillensa murtaa Kaikkivaltias.

Taisteluunsa Kristus meidät seuraajikseen vienyt on.
Hän on valo valkeuden, rauhan lähde loputon.
Voimallansa Kristus murskaa vallat yön ja turmion.

Kerubitkin siivillänsä verhoavat kasvojaan,
Kristukselle lakkaamatta huutavat he kiitostaan:
Halleluja, halleluja,aamen, aamen ainiaan!
VK 228

Herrani

Olen tullut lähellesi ja luottanut Sinuun
ainakin tahdollani,
vaikken tunteillani olisi aina pystynytkään.
Silloinkin, mitä hulluimmissa tilanteissa
ihmissilmin katsottuna katastrofin keskeltä
kyynelsilmin, väsyneenä, yksin ja pala kurkussa.
Silloinkin kun on joutunut kokemaan pitkään
ettei vastausta tule, kuin turhaan
olisin uskonut Sinuun ja apuusi.
Ja kun vielä tuntui, että muutkin ajattelisivat,
ettei suhteeni Jumalaan ole oikea ollutkaan.
Ilonikin olen tuonut Sinulle
kuin pieni lapsi ikään
lapsellisen mielissäni, toivoa täynnä...
Sitä murskaavammilta tuntuivat
uudet pettymykset taas.
Eikö mikään koskaan muutukaan?
uskonko turhaan apuusi..
Silloinkin tulin luoksesi
toin tuskani, itkuiset ja vihaisetkin kasvoni
epäonnistuneen ja särkyneen elämäni.
Minne muuallekkaan menisin
sillä minä tiesin, vaikken aina voinut sitä tuntea
ettei ole muuta paikkaa minne mennä.
Vähitellen ajatukset muuttuivat
enää ei ollut väliä
muulla kuin Sinulla.
Itkinpä minä tai nauroin
että Sinä olit kanssani.
Kukaan tai mikään ei voi enää
viedä minulta mitään
sillä Sinä olet se, mitä minulla on.
Ja minä olen Sinun.

Posted by Picasa

torstai 12. maaliskuuta 2009

Kaiken tarkoitus


"Tie Taivaaseen on Taivas"
Pyhä Teresa*

Tänään on minun ja mieheni kihlapäivä. Mies toi 20 aniliininpunaista tulppaania, jotka laitoin vaaleansiniseen maitokannuun. Ei isommin juhlittu, sillä minä ja perheemme pikkuinen ollaan flussassa. 12-vuotiaamme kyseli muistetaanko me vielä, kun ollaan isin kanssa eka kerran pussattu. Kyllä muistettiin.
Elämä on aika ihmeellistä. Tullaan tänne pieninä. Vartutaan, mennään naimisiin, saadaan lapsia, vanhetaan ja kuollaan. On paljon tosi kaunista ja myös kyynelten ja kivun täyttämiä aikoja. Jokainen varmaan joskus miettii, mikä tän kaiken tarkotus on. Uskon, että syvimmiltään tarkotus on siinä, että Jumala on tahtonut meidät ihmiset ja kaiken tän näkyvän luoda. Hän on taiteilija ja me Hänen ihmeellisiä luomuksiaan. Me saadaan iloita kaikesta hyvästä; myös itsestämme. Raamatussa sanotaan, että "Hänessä me elämme ja liikumme". Kaiken tarkoitus löytyy Hänestä, elämän antajasta itsestään. Uskon, että hänellä on vastaukset myös muihin ihmisen kysymyksiin.
Heini

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Vain yksi asia


"Kuninkaan istuessa pöydässään
tuoksui minun nardukseni
kaiken aikaa."
Korkeaveisu 1:1
Mitä tuo nainen oikein kuvittelee tekevänsä? Säntää koko kansan rakastaman Jeesuksen luokse kesken vierailun, vieraan ihmisen taloon. Miksi hän avasi hiuksensa miesten nähden? Mitä hän itki Jeesuksen jalkoja suudellen? Kaiken lisäksi hän kuivaa Jeesuksen jalat hiuksillaan ja voitelee ne omalla hajuvoiteellaan. Ei ollut mitään väliä sillä, mitä muut ajattelivat, sillä hän tunsi Jeesuksen sydämen. Vain yksi asia merkitsi jotain; saada nähdä Jeesus ja koskettaa Häntä. Tämä nainen ei kysy lupaa keneltäkään, ei edes Jeesukselta. Maailmassa ei ole mitään, mikä estäisi suutelemasta Jeesuksen jalkoja. Jalkoja, jotka astelivat pölyisiä teitämme. Jalkoja, jotka pysähtyivät, kun muut kulkivat ohi. Jalkoja, jotka pian lävistäisi maailmankaikkeuden kipein naula. (Luuk.7:36-50)