perjantai 27. maaliskuuta 2009

Mitään älä pelkää


Ettei ole ketään, johon turvata, on pelottavaa,
mutta se on myös kutsu.
Kutsu katsoa Vapahtajaa suoraan silmiin.
Kysyä Hänen mieltään kaikesta.
Odottaa Hänen vastaustaan.
Ja vähitellen katoaa kaikki pelko.
Hän on sinut kutsunut.
Temmannut väkevällä rakkaudellaan.
Hänkö ei sinusta pitäisi kiinni?
Mitään älä pelkää.
Ketään älä pelkää.
On vain yksi peljättävä.
Ja Hän on tullut veljeksemme.
Hän astui tilallemme tuomion hetkellä ja lausui:
"Rankaise minua oi pyhä ja kiivas Jumala.
Minä sen tein."
Ja rangaistus oli hirveä.
Tiedämme siitä vain ulkoisen.
Tiedämme siitä
vain vähän.
Fyysinen kipu ja hengellinen pimeys.
Kaikki meidän puolestamme.
Niin ihmeellinen vapautus,
että emme tahdo sitä täysin uskoa.
Täysin varmaako?
Täysin lopullistako?
Täysin luotettavaako?
Jeesus, anna anteeksi epäilykseni.
Jos en minä Sinuun luota,
kehen sitten?
Jos et Sinä ole ehdottoman luotettava,
loppuun asti - kuka sitten?
Jeesus - Sinun kasvosi, Sinun silmäsi.
Muuta en tahdo nähdä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti