Yhteisestä leivästä

Olen miettinyt paljon viimeaikoina erilaisia tapoja kokea, elää ja ilmaista kristillistä uskoa. Samaan aikaan, samassa kaupungissa on hyvin monenlaisia kristillisiä kokoontumisia. Koen olevani etuoikeutettu saadessani kokea oloni kotoisaksi hyvinkin erilaisissa seurakunnissa. Kaikkialla siellä, missä Jumalan Sana julistetaan totena, Jeesusta rukoillaan ja kumarretaan syntiemme sovittajana ja ylösnousseena Jumalan Poikana, on Pyhä Henki seurakuntaansa suuresti siunaten paikalla. On erilaista ymmärrystä opillisista ja elämäänkin liittyvistä asioista, mutta olen yhä vakuuttuneempi siitä, että isoiltakin näyttävissä eroissa on usein kysymys kulttuurieroista. Vakaa ja juhlallien Jumalanpalvelus ja räiskyvä ja iloinen ylistysjuhla ovat kuin saman kolikon kaksi puolta. Jos joku voi kokea vain toisen omakseen, johtuu se varmasti useimmiten siitä, mihin on tottunut. Mutta jos on kasvanut molempien vaikutuspiirissä, yleensä haluaa ja tarvitsee molempia. Rukoukseni on, ettemme kulttuurierojen takia tuomitsisi toisiamme ja eritäytyisi eri tavalla uskoaan ilmaisevista veljistä ja siskoista. Uskon, että voisimme todella paljon oppia toisiltamme jos haluamme luopua ennakkoluuloista ja Jaakko Löytyn laulun sanoin "murtaa yhteisestä leivästä toinen toisiamme siunaten".