...ottaa luokseen minut...

Kaksi kuukautta on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Halusinkin, että tuo viimeinen kirjoitus saa olla ensimmäisenä pitkään.

Tänään on enkelien ja lasten sunnuntai. Tämän päivän evankeliumiteksti on ihana ja vakava. Sitä lukiessa ei voi olla ajattelematta myös aborttimurhattuja lapsia.

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"

Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Katsokaa ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen isäni kasvoja.
Matt.18:1-6,10

Minä uskon, että se miten suhtaudumme lapsiin ja yleensäkin heikoimpiin ja vähäisimpiin, kertoo onko sydämemme oikea Jumalan edessä. Jumala yksin voi muuttaa meidät. Katselkaamme Jeesusta. Sana lupaa, että me muutumme Hänen kaltaisikseen. Täydellisesti vasta taivaassa, mutta Jumala aloittaa työn jo täällä. Millainen Jeesus sitten on? En tiedä kuvaako mikään paremmin Jeesusta kuin Johanneksen sana, että "hän oli täynnä armoa ja totuutta". Ensin hän kertoo meille totuuden itsestämme ja sitten hän armahtaa meidät. Ja kutsuu meidät olemaan kanssaan ja seuraamaan sinne, missä kaikkein pienimmät itkevät ja odottavat ihmistä, joka kertoo totuuden ja armahtaa. Joka päivä on kutsu sama, mutta uusi; "Tule ja seuraa minua!"