Jotain salaista...

Jälleen ihana, aurinkoinen ja tuulinen pyhäpäivä. Rakastan tuulta. Muistiini on jäänyt monia tuulisia päiviä, jotka ovat olleet jollain tavalla erityisen ihania. Lapsuuden tuulinen päivä Yyterin hiekkarannalla. Tuulinen, pimeä ja lämmin syysilta; minä, lenkkitossut ja teini-ikä. Tuulinen vapunpäivä Suomenlinnassa nykyisen mieheni kanssa ja sormukset kiiltelivät... Tuulinen toukokuinen päivä vauvelin kanssa ulkona kukkia istutellen; kädet mustassa ihanassa mullassa, pikkuinen ihmeissään kaikesta. Tuulessa on jotain salaista ja sanomatoman kiehtovaa, joskus kipeääkin.
Tänään on myös Äitini syntymäpäivä. Äitini on jo Taivaan kodissa. Siellä, missä kaikki kipu on poissa. Erään tuulisen päivän iltana monta vuotta sitten kirjoitin runon. Vaikka se on pikkuisen syksyinen julkaisen se tänään; Äitini muistolle.


Ajoin fillarilla kovassa syystuulessa
järven rantaan.
Vielä oli kesän lämpöä,
mutta järvi lauloi syksyn tulleen.
Suuret ja vanhat puut
kertoivat Jumalan voimasta
ja tuuli puhalsi minun lävitseni.
Minä join Jumalan tuulta
ja se laittoi minut itkemään.
Olisin tahtonut lentää tuulen mukana,
mutta siinä minä seisoin fillarini kanssa
sydän melkein Taivaassa.
Miksi minä itkin kauneutta ja Jumalan hyvyyttä?
Miksi on Jumalan luonto niin kuin satumaailma?
En olisi halunnut enää palata kerrostaloon
ja autojen maailmaan.
Siihen olisin kaivautunut.
Kasvattanut juuret ja humissut Jumalan tuulessa.
Miksi minä itkin,
vaikka se tuntui niin hyvältä kuin
Jumala olisi villisti halannut?
Miksi aina tuntuu, ettei mikään Jumalan ilo
mahdu minuun, vaan satuttaa?
Miksi tunnen kuin olisin väärässä paikassa?
Tuntuu kuin saisi nuuhkia leipää
ja nälkä vain yltyy.
Kauneuden nälkä.
Jumalan kauneuden.
Puhtauden,
pyhyyden ja
totuuden nälkä.
On Taivas.
Minun on odotettava.
Tuuli rakastaa minua.
Jumalan tuuli.

Tanssikengät jalkaan

Ihana pyhäpäivä. Kaunis, tuulinen, aurinkoinen, Herran päivä. Pääsiäinen joka viikko. Sydän verellä vihmottuna saa katsoa Jeesusta kasvoista kasvoihin ja kysyä Hänen tahtoaan kaikessa. Ja Sana lupaa, ettei Hän ole kaukana yhdestäkään...Tanssikengät jalkaan ja vanhoilla tai uusilla lauluilla Herraa ylistämään...

Mun aartehestani armahasta
taas helkkymähän soi kieleni.
En huoli maast, enkä taivahasta,
kun Jumala on mun veljeni.

Oi suunnatonta nyt rauhaa taivaan,
mun, jota nauttii jo sielusen.
Kun laittoi Luoja mun tuulten suojaan
ja valkamahan niin rauhaiseen.

Pois vähän päältä ja surun säältä
jo sielukultani kannettiin.
Ja kaksin verroin mun velkain eestä
jo Herran kädestä annettiin.

Nyt ollaan täällä jo paljon päällä
kuin kuninkaat kaikkein taivasten.
Oi kuink on somaa, kun kaikk on omaa
ja itku vaikeni vaivaisten.

Oi sielukulta, mä kysyn sulta:
sä tulla tahdotko tänne näin?
Ei kenkään täällä oo vähän päällä,
ei kukaan lausu: Mä tyhjäks jäin.

Se uskon kulta ei pelkää tulta,
se siinä aina vain kirkastuu.
Ja orjan päivät ne jälkeen jäivät
ja yötä hallitsevainen kuu.

Nyt iankaiken vain halleluja,
kun kuolo kärkensä menetti.
Kun pois on synti ja kuolon valta,
missä on voittosi, helvetti?

Näin autuaina ja ihanoina
nyt vapauttamme nautimme.
Ja iloisimmalla riemusuulla
siell ylistystämme laulamme.
VANHA HELPPOUSKOISTEN (EVANKELISTEN) LAULU

Yhteisestä leivästä

Olen miettinyt paljon viimeaikoina erilaisia tapoja kokea, elää ja ilmaista kristillistä uskoa. Samaan aikaan, samassa kaupungissa on hyvin monenlaisia kristillisiä kokoontumisia. Koen olevani etuoikeutettu saadessani kokea oloni kotoisaksi hyvinkin erilaisissa seurakunnissa. Kaikkialla siellä, missä Jumalan Sana julistetaan totena, Jeesusta rukoillaan ja kumarretaan syntiemme sovittajana ja ylösnousseena Jumalan Poikana, on Pyhä Henki seurakuntaansa suuresti siunaten paikalla. On erilaista ymmärrystä opillisista ja elämäänkin liittyvistä asioista, mutta olen yhä vakuuttuneempi siitä, että isoiltakin näyttävissä eroissa on usein kysymys kulttuurieroista. Vakaa ja juhlallien Jumalanpalvelus ja räiskyvä ja iloinen ylistysjuhla ovat kuin saman kolikon kaksi puolta. Jos joku voi kokea vain toisen omakseen, johtuu se varmasti useimmiten siitä, mihin on tottunut. Mutta jos on kasvanut molempien vaikutuspiirissä, yleensä haluaa ja tarvitsee molempia. Rukoukseni on, ettemme kulttuurierojen takia tuomitsisi toisiamme ja eritäytyisi eri tavalla uskoaan ilmaisevista veljistä ja siskoista. Uskon, että voisimme todella paljon oppia toisiltamme jos haluamme luopua ennakkoluuloista ja Jaakko Löytyn laulun sanoin "murtaa yhteisestä leivästä toinen toisiamme siunaten".

Aurinkomme ylösnousi...

Kaksi miestä juoksee kilpaa Jeesuksen haudalle. Molemmat menevät sisälle hautaan ja molemmat näkevät jotain, mikä vakuuttaa heidät ylösnousemuksesta.
"Silloin toinenkin opetuslapsi , joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, näki ja uskoi." Joh. 20:8
Tällaisista ihmisistä koostuu Jeesuksen opetuslasten joukko tänäänkin. Me olemme nähneet ja uskoneet. Vaikka emme ole nähneet Jeesusta ja tyhjiä käärinliinoja samalla tavalla kuin Pietari ja Johannes, olemme niitä, joista Jeesus sanoi: "Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat." Joh.20:29 Uskovalle Jeesuksen ylösnousemus on täysin varma asia. Joka hetki voimme tietää ja tuntea ylösnousseen Jeesuksen olevan kanssamme. Sydämen uskossa näemme näkymättömän. Kätemme saamme laittaa Vapahtajamme naulan jälkiin. Polvistumme Hänen eteensä ja tunnustamme: "Minun Herrani ja minun Jumalani."

Aurinkomme ylösnousi,
paistaa voitto vuorella.
Lämmin valo sieltä loistaa,
surut,murheet hajottaa.
Kokoon tulkaa, taivaan linnut,
suvi-ilmaan puhtaaseen.
Visertäkää pienet leivot,
viinipuussa tuoreessa.

Kylmä talvi pois on mennyt.
Myrskysää on lakannut,
lumipilvet hajotetut,
kylmä sumu selvinnyt.
Lehti puhkeaa jo puihin,
valkoruusut aukeilee.
Lounatuuli hiljaisena
Eedomista puhaltaa.

Kesälinnut taivaan alla
iloisina lentävät.
Sulaneella sydämellä
laulaa toukomettiset.
Elämä ja autuus loistaa
Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä
valkea ja punainen.

Armon Henki täyttää mielet
murheelliset ilolla.
Rauhan tyven, puhdas ilma
Jeesuksesta virtailee.
Epäilysten alta nousee
köyhä sielu kiittämään.
Ikävöitsen täältä päästä
kotimaahan ikuiseen.
VK105

Tämä päivä on kaikkein ihmeellisin kaikista tämän meidän maailmamme päivistä. Korkein tuli kaikkien silmien nähden häväistyksi. Kuolematon kuoli, että me, Hänen surmaajansa saisimme elää. Pyhä ja puhdas pukeutui meidän haiseviin rääsyihin, että voisi lahjoittaa meille hohtavan valkoisen juhla-asun, oman täydellisen puhtautensa. Asun, joka ei voi likaantua, puhtauden, joka on todellinen. Kaiken sen, mikä meiltä puuttuu. Tänään voimme vain palvoa Häntä, joka ottaa pois maailman synnin.

Pitkäperjantain ylistyslaulu

Näin kokonainen en ole koskaan ollut.
Minä.
Kun Sinut lyötiin nauloilla puuhun
tuli minusta minä.
Minä.
Iloitsen olemassaolostani.
Naulat löivät minut ehjäksi.
Ne lävistivät syntini sinun kanssasi,
joka olit kirottu.
Ne saivat veren vuotamaan.
Sinun veresi, Vapahtaja.
Ja silloin oli sieluni pelästyä kuoliaaksi -
olenko minä syllinen kaikkeen tähän?
Mutta veri vuosi sieluuni
ja silloin tuli valo ja kirkkaus.
Ylistys kuin kevät ja lapsen nauru.
Olisin tahtonut suudella Sinua, Herrani.
En vain jalkojasi ja niiden haavoja,
vaan myös käsiäsi ja kasvojasi,
joita he löivät ja sylkivät.
Olisin tahtonut katsoa suoraan silmiisi.
Enkä olisi itkenyt.
Minä olisin iloinnut ja riemuinnut.
Kunnia Sinulle, Jumalan Karitsa.
Minä iloitsen, että Sinä olet
ristillä sijastani.
Minä tahdon sen ilon,
jonka veresi tuo sieluuni.
Minä tahdon sen elämän
ja valon ja vapauden,
jonka saan vain haavoistasi.
Minä tarvitsen sovituksen
ja Sinun on se minulle hankittava.
Sinun täytyy kuolla,
mutta minä en voi nyt itkeä.
Minun riemuni on liian suuri
Sinun ristisi juurella.
Vihdoinkin meillä on avoin lähde
syntiä ja saastaisuutta vastaan.
Nyt minä näen ihmisen kielellä sanottuna,
mikä on Jumala.
Jos Jumala on tällainen,
en voi enää pelätä.
En voi enää syyttää rakkaudettomaksi,
julmaksi, kaukaiseksi.
Siinä Sinä olet kidutettuna ja kirottuna.
Minun Herrani ja minun Jumalani.
Että minä pääsisin lapsen asemaan.
Ja vaikka näen, että Sinuun sattuu
ja Sinut on jätetty yksin,
täyttää sieluni sellainen laulu,
joka voittaa meren aallot ja yön pimeyden:
Ylistys, ylitys, ylistys!
Jumala on hyvä!
Jumala on Pelastaja!
Jumala on tässä!
Ilotkaa ja riemuitkaa!
Tanssikaa ja laulakaa!
Karitsa on teurastettu.
Hinta on maksettu.
Meillä on Isä.
Meillä on koti.
Kiittäkää Jeesusta.
Palvokaa Ristiinnaulittua.
Rakastakaa Häntä,
joka ostaa meidät verellänsä
Jumalalle.
Sillä "Karitsa, joka on teurastettu
on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden
ja viisauden ja väkevyyden
ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen."
Kiittäkää Herraa!

Halleluja!

Kiirastorstai-iltana

Jeesus luona armopöydän
Sinut löydän.
Siinä mulla kyllin on.
Siellä armo, rauha, ilo,
siellä elo.
Sieltä löydän ravinnon.
VK 225

Olin kiiras-torstain iltaehtoollisella pikkuiseni kanssa. Oli aivan mahtavaa kuulla sellasta vankkumatonta Sanaan perustuvaa vakuutusta siitä, miten ehtoollisella saa synnit anteeksi.
Minusta on aivan käsittämätön se läheisyys, mitä Jumala kanssamme haluaa. Me syömme ja juomme Hänen Poikansa ruumiin ja veren. Voisiko Jumala konkreettisemmin kertoa, että Hän tahtoo elää meissä - todellisesti?
Luterilaisen perinteen mukaan kiirastorstain iltakirkon päätyttyä valot ja kaikki kynttilät yhtä lukuunottamatta sammutetaan ja alttari puetaan mustaan kankaaseen. Lopuksi altarille asetellaan viisi tulipunaista ruusua kuvaamaan Jeesuksen haavoja.

Ensin rukoillaan!

Tänään olin pikkuisemme kanssa lääkärireissussa puoli päivää. Putosi sohvalta eilen illalla ja loukkasi arkun reunaan kylkensä sen verran pahasti, ettei aamullakaan oikein kättä kestänyt liikuttaa. Kaksi lääkäriä tutki käden ja kylkiluut; kipeä paikka löytyi selkäpuolelta ihan kainalon alta - juuri sieltä, mihin syliin nostaessa kätensä laittaa. Kylki kuvattiin, mutta ei lääkärin epäilemää murtumaa löytynyt. Ihmettelin lääkärille sitä, että pikkuinen kuvattiin oikea kylki ylös päin, vaikka vasen on se, joka on kipeä. Ei oikein tuntenut kuvaustekniikkaa, mutta sanoi, ettei se voi olla väärin kuvattu. Silti on sellainen inhottava epävarmuus, että jos ne kuitenkin kuvasivat väärän kyljen...No, Mies lupasi soittaa huomenna ja selvittää asiaa.

On ihanan turvallista tietää, että Jumala on se, joka parantaa. Olen opettanut lapsille, että aina ensin rukoillaan ja vasta sitten otetaan lääkettä tai mennään lääkäriin. Helposti voi korkeatasoisen läketieteen keskellä lääkkeistä tai lääkäristä tulla se, johon turvataan. Tiedän, että Jumala usein käyttää lääkäreitä, mutta uskon täysin, että Hän tekee myös ihmeitä, joita ei kukaan lääkäri osaa selittää.



"Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa!
Minä ylistän Herraa kaiken ikäni,
veisaan kiitosta Jumalalleni,
niin kauan kuin elän.
Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen,
sillä ei hän voi auttaa.
Kun hänen henkensä lähtee hänestä,
niin hän tulee maaksi jälleen;
sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.
Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala,
se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa,
Häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan,
meren ja kaiken, mitä niissä on,
joka pysyy uskollisena iankaikkisesti,
joka hankkii oikeuden sorretuille,
joka antaa leivän nälkäisille.
Herra vapauttaa vangitut,
Herra avaa sokeain silmät,
Herra nostaa alaspainetut,
Herra rakastaa vanhurskaita.
Herra varjelee muukalaiset,
holhoo orvot ja lesket,
mutta jumalattomain tien Hän tekee mutkaiseksi.
Herra on Kuningas iankaikkisesti,
sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen.
Halleluja!"
Psalmi 146

Virpomisen viesti

Taas on virvottu ja varvottu ja syöty suklaamunia kilokaupalla. Tässä perinteessä ovat evankeliumikertomuksen palmunoksat ja pakanalliset noidat suloisessa sekamelskassa. Kaikki eivät voi hyväksyä tällaista sekamelskaa, mutta ei se mielestäni ole sen pahempi kuin joulukuusi ja joulutontut Vapahtajamme syntymäjuhlaan kuuluvina perinteinä. Tärkeää on se, että kaikki minkä luemme Raamatusta on totta ja tärkeää tänäänkin ja sen Sanan voima on ihmeellinen. Se julistaa meille sovitusta kaikesta, mikä on elämässämme väärää ja valheellista. Se julistaa meille välittämistä, joka ylittää kaikki unelmat. Se julistaa meille yli ymmärryksen käyvää turvallisuutta joka hetki. Ja vielä, kaiken muun lisäksi se julistaa meille kuolemattomuutta; eikä vain jotain haamuilua vaan ikuista nuoruutta ylösnousemusruumiissa, täydellisessä maassa, jossa Herra Jeesus on Kunnian Kuningas. Kaikki, mikä Raamatussa on luvattu tulee täydellisesti täyttymään. Rohkaisevaa on nähdä miten tarkasti monet Raamatun profetiat ovat jo tapahtuneet. Palmusunnuntain tapahtumatkin ennusti profeetta nimeltä Sakarja paljon ennen Jeesuksen syntymää:

"Iloitse suuresti, tytär Siion,
riemuitse, tytär Jerusalem,
sillä sinun Kuninkaasi tulee sinulle!
Vanhurskas ja auttaja Hän on,
on nöyrä ja ratsastaa aasilla,
aasintamman varsalla."
Sakarja 9:9