sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

"Voitit sydämein"

Oi sinä kaikkein armollisin,
ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.
Armahda minua vaivaista syntistä,
ja katso puoleeni laupeutesi silmillä
niinkuin sinä katsoit Pietariin,
kun hän oli Sinut kieltänyt
ja niinkuin Sinä katsoit syntiseen naiseen
fariseuksen huoneessa
ja ryöväriin ristinpuulla.
Anna minulle pyhä armosi,
että minä niinkuin Pietari itkisin syntejäni,
niinkuin syntinen nainen Sinua sydämestäni rakastaisin
ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi
taivaassa iankaikkisesti.

Tämä yllä oleva teksti on yksi tutuimmista Jumalanpalveluksen synnintunnustuksista.
Muistan, miten lapsena ajattelin tätä lausuttaessa Pietaria hiilivalkealla ja kukonlaulun jälkeen kohtaamassa Jeesuksen ehdottoman rakastavan katseen. Mietin myös sitä syntistä naista, josta Jeesus sanoi, että se, joka on saanut paljon anteeksi myös rakastaa paljon. Ja vielä ryöväriä, joka sai olla kuolemassa yhdessä ihmiseksi tulleen Jumalan kanssa. Jumalan, joka tuli alas juuri ryövärin tähden.
En ollut varmasti inhimillisesti ajateltuna tehnyt kovin suuria syntejä. Olin lapsena liiankin kiltti. Isäni on kertonut olleensa huolissaan, kun uhmaikääkään ei koskaan tullut. Ja kuitenkin - pelkäsin 5-vuotiaana helvettiä. Näin unia, joissa jouduin kadotukseen, vaikka samanaikaisesti rakastin Jeesusta. Ei kiltteyteni antanut minulle varmuutta taivaaseen pääsemisestä. Eikä edes se, että Jeesus oli parasta, mitä tiesin.
Tuli pääsiäisaika. Jumala puhui voimakkaasti Jeesuksen kärsimyshistorian ja virsien kautta.
Ja niin minä pieni tyttö löysin rauhan ja varmuuden, jota ei mikään, koskaan sen jälkeen ole voinut horjuttaa. Sydän tulta palaen veisasin virttä 63:

Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu verinen,
mun särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
yhäällä palveltiin.
Nyt orjantappuralla
pääs pyhä kruunattiin.

Ah, kuinka Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Mä synnin, kuolon orja
vain vihaa ansaitsin,
vaan ristis kautta kurja,
sain armon kuitenkin.

Mua saata, Paimeneni,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähteheni,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanassas,
näin vieläkin Sä anna,
oi Jeesus laupias.

Nyt kiitos, Jeesus Sulle,
Sä parhain ystävä,
Sun kuolemas on mulle
iäinen elämä.
Mua auta uskollisna
Sua aina seuraamaan,
Sinussa turvallisna
myös kerran kuolemaan.

Kun joutuu viimeretki,
Sä auta, vahvista.
Tuo kova kuolon hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni, kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
Sun vaivas voimalla.

Sun ristintuskaas muistaa
mun tuskassani suo.
Minulta pelko poista
ja lohtu sieluun tuo.
Mä katson kasvois puoleen,
jään, Jeesus, turvahas,
kun näin mä täältä kuolen,
on kuolo autuas.
VK 1938

Muutamia vuosia vanhempana muistan miettineeni, että rakastaisinko minä Jeesusta enemmän, jos olisin tehnyt enemmän syntiä. Jumala vastasi minulle puhumalla epäuskosta. Siitä, miten se on suurin ja syvin synti. Ja miten täynnä minunkin sydämeni sitä olisi ellei Jumalan Pyhä Henki jatkuvasti hillitsisi sitä ja täyttäisi sydäntäni ihmeellisellä uskon lahjalla. Ymmärsin, että minä olen saanut paljon anteeksi! Ja saan joka hetki. Siksi sydämeni laulaa ylistystä Kuninkaalleni ja minäkin tahdon polvistua Hänen jalkojensa juureen palvoen ja rukoillen.

Eteesi käyn polvistuen.
olet Kuningas kuninkaiden.
Sydämeni saat, Herrani,
mitään pidättää enää voi en.

Kasta mua Henkees ja tulees polttavaan.
Tästä kun nousen, käyn Sun voimassas.
Verelläs vihmo, sulje rakkautees.
Tiedät sen, Jeesus, voitit sydämein.

Vie kaikkeni, Kuninkaani.
Tehdä tahtosi on iloni.
Voittaa Sut tahdon omakseni.
Jeesus, pilkkas on kunniani.

Kasta mua Henkees ja tulees polttavaan.
Tästä kun nousen, käyn Sun voimassas.
Verelläs vihmo, sulje rakkautees.
Tiedät sen, Jeesus, voitit sydämein.
Riitta Honkavuo


perjantai 27. maaliskuuta 2009

Mitään älä pelkää


Ettei ole ketään, johon turvata, on pelottavaa,
mutta se on myös kutsu.
Kutsu katsoa Vapahtajaa suoraan silmiin.
Kysyä Hänen mieltään kaikesta.
Odottaa Hänen vastaustaan.
Ja vähitellen katoaa kaikki pelko.
Hän on sinut kutsunut.
Temmannut väkevällä rakkaudellaan.
Hänkö ei sinusta pitäisi kiinni?
Mitään älä pelkää.
Ketään älä pelkää.
On vain yksi peljättävä.
Ja Hän on tullut veljeksemme.
Hän astui tilallemme tuomion hetkellä ja lausui:
"Rankaise minua oi pyhä ja kiivas Jumala.
Minä sen tein."
Ja rangaistus oli hirveä.
Tiedämme siitä vain ulkoisen.
Tiedämme siitä
vain vähän.
Fyysinen kipu ja hengellinen pimeys.
Kaikki meidän puolestamme.
Niin ihmeellinen vapautus,
että emme tahdo sitä täysin uskoa.
Täysin varmaako?
Täysin lopullistako?
Täysin luotettavaako?
Jeesus, anna anteeksi epäilykseni.
Jos en minä Sinuun luota,
kehen sitten?
Jos et Sinä ole ehdottoman luotettava,
loppuun asti - kuka sitten?
Jeesus - Sinun kasvosi, Sinun silmäsi.
Muuta en tahdo nähdä.



torstai 26. maaliskuuta 2009

Veljille

Joskus tunnen kuin Jumala olisi kohdellut minua kuin prinsessaa.
Valtakunnan upeimmat, luotettavimmat ja uskollisimmat prinssit
Hän on lähettänyt kaikkialle,

missä kuljen.
Ette voi edes aavistaa,

mitä kaikkea tämä minulle merkitsee.
Voin vain kiittää Jumalaa

ja Sinua veljeni,
että olen saanut nähdä Sinut.
Olen saanut ihailla Sinua.
Olen saanut kunnioituksesi.
Vain olemalla itsesi voit tehdä paljon hyvää.
Älä ihmettele sitä, olethan Jumalan kuva.
Hänen poikansa,
Ainoan ikuisen kuningaskunnan prinssi.
Olet aina merkittävä!
Ihailen Sinua suuresti!

Naisen onni

On ihanaa olla nainen. Tuntuu että noissa neljässä sanassa on sanottu kaikki, mitä tänään haluaisin sanoa. Tuntuu, että sen kuvaaminen on vaikeaa. Ehkä siksi, että kaikki on ihanaa.
Joku on sanonut, että naiselle ei saa koskaan sanoa, että "Rakastan sinua, koska..." Nainen haluaa, että häntä rakastetaan kokonaan, ei jostain syystä. Samalta tuntuu tämä naisena oleminen. Ei ole mitään selitystä sen ihanuudelle. Tuntuu kuitenkin, että naisen mahdollisuus korkeaan koulutukseen, e-pillerit, ja kaikin puolinen tasa-arvo miehen kanssa ei ole välttämättä tuonut meille naisille lisää onnellisuutta. Onko käynyt niin, että ihan oikeata tasa-arvoa vaatiessamme, olemme alkaneet kuvitella, että jos tulemme mahdollisimman paljon miehen kaltaisiksi saamme kaiken mitä tahdomme? Ihan kuin olisimme pahoillamme siitä, että emme ole miehiä. Meillä voi olla oikeita syitä kokeakin näin, mutta silti uskon, että naisen onni on hänen omassa naiseudessaan. Meidän arvomme ja ihanuutemme on siinä, että olemme Jumalan tekoa, ei siinä, että päihitämme miehet. Uskon, että myös miehen miehisyyttä vahvistaa nainen, joka on onnellinen omasta naiseudestaan. Samoin kuin me naiset voimme saada vahvistusta omalle olemuksellemme jokaiselta omaa miehisyyttään arvostavalta mieheltä. Itse olen saanut kokea tällaista rohkaisua ja tukea paljon elämäni aikana. Olin 5-vuotias, kun naapurin setä käytti minua seksuaalisesti hyväksi. Tämän haavan vuoksi olen varmasti aivan kuin imenyt ympäriltäni kaiken hyvän ja turvallisen, mitä mies vain voi olla. Olen kokenut, että minua on erityisesti siunattu ihanilla "veljillä". Tai sitten heitä vaan on kaikkialla...Näistä mietteistä kirjoitin joitakin aikoja sitten tuon yläpuolella olevan tekstin.

Heini

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Jumala järjestää olosuhteesi

Seuraava lainaus on aivan ihanasta 16oo-luvulla kirjoitetusta kirjasta. Kirjoittaja oli tavallinen perheenäiti, jota Jumala käytti suuresti uskovien hengelisessä ohjauksessa. Hänen kirjoituksistaan koottiin kirja, joka suomennettuna tunnetaan nimellä "Syvempään Jumalan tuntemiseen". Tämän kirjan suosio on aina ollut yhtä suuri kuin sen vastustuskin. Sitä on poltettu julkisesti ja lähinnä tämän kirjan perusteella kirjoittaja Madame Guyon tuomittiin harhaoppiseksi ja tuomittiin vankeuteen. Monet kristilliset vaikuttajat (mm. John Wesley, Zinzendorf, Watchman Nee) tulivat kaikki aikanaan tämän kirjan vaikutuspiirin ja arvostivat sitä suuresti.

"JUMALA JÄRJESTÄÄ OLOSUHTEESI

Jos tahdot oppia tuntemaan Jumalaa syvemmin, sinun täytyy ottaa aivan uusi asenne koko elämääsi kohtaan. Sinun tulee jättäytyä kokonaan Jumalan varaan ja luovuttaa koko olemassa- olosi Hänelle. Käytännössä tämä merkitsee vakuuttuneisuutta siitä, että kaikki elämäsi olosuhteet ja päivittäiset tapahtumat tulevat kohdallesi Hänen tahdostaan ja Hänen sallimuksestaan. Tällainen suhtautuminen olosuhteisiin ja tällainen luottamus Herraan tekee sinusta tyytyväisen kaikkeen. Kun uskot näin, alat ottaa kaiken, mikä elämääsi kohtaa, Jumalan eikä ihmisen kädestä tulleena. Muista, ettet saa koskaan lukea mitään ihmisten syyksi. Mitä tahansa tapahtuukin, sitä eivät ole saaneet aikaan ihmiset. Ota siis kaikki (paisi tietenkin oma syntisyytesi) vastaan Jumalalta tulleena."

Hän on valomme


Joku on sanonut, että me uskovat ollaan viides evankeliumi. Toivottavasti ollaan, mutta luonto on sitä ihan varmasti. Tää vaihe vuodesta, kun talvi yrittää sinnitellä yöpakkasilla ja tupruttamalla kilokaupalla lisää lunta, on aivan mahtavaa julistusta. Ihan sama miten paljon pakkasasteita mittari nyt näyttää, mutta kahden kuukauden päästä valkovuokot kukkivat.
Mieheni vanha isoisä sanoi kerran, että sitä enemmän kesää odottaa, mitä vanhemmaksi tulee.
Uskon, että myös Jeesuksen paluun odotus voi kasvaa koko elämän ajan. Sitä alkaa ymmärtää,
että mikään muu ei riitä kuin täydellinen valo ja kirkkaus. Ei ole ketään toista, joka voisi sanoa viimeisen sanan kaikelle pimeydelle tässä synnin sotkemassa maailmassa kuin Hän, joka sanoi itsestään: "Minä olen maailman valkeus. Joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella." Jeesus kyllä voi viedä meidät pimeyden läpi, mutta Hän on valomme, joka ei voi sammua. Silloinkin, kun tuntuu, että kaikki on pimeää, on Jeesus siellä. Ja vain kaipauskin Häntä kohti on enemmän kuin kirkkain kevätaurinko...

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Hannan ylistysvirsi

Hanna rukoili ja sanoi:"Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn.
Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, Sinun avustasi minä iloitsen.
Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio.
Jättäkää suuret sananne, luopukaa röyhkeistä puheistanne, sillä Herra on Jumala,
Hän tietää kaiken, Hän punnitsee teot.
Soturien jouset ovat poikki, mutta maassa makaaviin palaa voima.
Jotka kerran elivät yltäkylläisyydessä, saavat niukan leipänsä toisen työssä,
mutta niiltä, jotka näkivät nälkää, ei lopu ruoka.
Hedelmätön saa seitsemän lasta, mutta se, jolla oli monta poikaa, jää kuihtumaan yksin.
Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.
Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa.
Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän,
sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan.
Maan perustukset ovat Herran, niiden varaan Hän on laskenut maan.
Hän pitää huolen omiensa askelista, mutta pahat joutuvat pimeyteen.
Omin voimin ei yksikään menesty.
Ne, jotka Herraa vastustavat, joutuvat kauhun valtaan,
kun Korkein jylisee taivaasta.
Herra tuomitsee koko maanpiirin.
1.Sam.2:1-10

torstai 19. maaliskuuta 2009

Valon voima

Kaikki nurkat valoa
täynnä.
Aivan kuin sitä olisi
enemmän kuin mihinkään
mahtuu.
Lennämme siinä -
saamme moninverroin
takaisin
pienen pimeyden hetken.
Tätä valoa ei mikään
pahuus voi peittää.
Kaikkien silmät saavat
nähdä...
Jokainen kumartaa tätä valoa.
Kaikki on päivänselvää.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Pian saapuva on Messias...

Amerikkalainen pastori David Wilkerson on saanut Jumalalta vakavan profetian, jonka me haluamme julkaista tässä blogissamme. Ensin jotain ajatuksia ajasta juuri ennen Jeesuksen paluuta:

Raamatussa Jeesus puhuu paljon lopunajoista, eli ajasta ennen Hänen paluutaan tänne maan päälle. Jeesus puhuu synnytystuskista; ennen uusien taivaitten ja uuden maan luomista tämä nykyinen maailma kokee synnytystuskia. Meitä, Hänen omiaan kehotetaan: "Nostakaa päänne, SILLÄ TEIDÄN VAPAUTUKSENNE AIKA ON LÄHELLÄ!" Vapaus kaikesta pahasta, mitä ikinä täällä maailmassa vaan on! Ja sairauksista ja kuolemasta ja perisynnistä! Mutta jostain syystä on ensin nää synnytyskivut. Synnytyspelkoiselle naiselle on parasta rehellinen tieto synnytyksen kulusta. On ihan hyvä kuulla, että joo, sattuu se ihan tolkuttomasti; mutta siitä selviää! Jumalakin on kertonu meille ja kertoo edelleen asioita - EI PELOTELLAKSEEN, VAAN RAKKAUDESTA JA HUOLENPIDOSTA MEITÄ KOHTAAN.

Raamatussa sanotaan, että viimeisinä aikoina "Ihmiset menehtyvät peljätessään, mikä maanpiiriä kohtaa." Ajattele, mikä ero on elää jossain katastrofitilanteessa ilman Jumalaa ,tai niinkuin Wilkerson tuossa profetiassa ihanasti sanoo: "Jumalan lempeän, rakastavan katseen seuratessa jokaista askeltani..." Tämä maailmanaika päättyy siihen, että Jeesus palaa takaisin Kunnian Kuninkaana. Pelon päivä se on niille, jotka eivät ole Hänen omiaan, mutta meille se on kaiken toivotun ja odotetun täyttymys. "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa: ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta, eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilmestyskirja 21:3-4 Ei siis mikään hyvä jää kesken, kun Jeesus palaa, vaan vain KAIKKI TULEE KUNTOON! KAIKKI.


DAVID WILKERSONIN PROFETIA:
*
JÄRKYTTÄVÄ KATASTROFI ON TAPAHTUMAISILLAAN.

SE TULEE OLEMAAN NIIN PELOTTAVA, ETTÄ SEN TÄHDEN KAIKKI, JOPA KAIKKEIN HURSKAIMMAT KESKUUDESSAMME, TULEVAT VAPISEMAAN.

Kymmenen vuoden ajan olen varoittanut tuhannen tulipalon syttymisestä New Yorkin kaupungissa. Ne tulevat nielaisemaan suur-New Yorkin alueen, mukaan luettuna osia New Jerseystä ja Connecticutista. Suurimmat kaupungit kaikkialla Yhdysvalloissa saavat osakseen mellakointia ja roihuavia tulipaloja – sellaisia joita näimme Wattsissa, Los Angelesissa vuosia sitten.

Mellakointia ja tulipaloja tulee olemaan kaupungeissa ympäri maailmaa. Tulemme näkemään ryöväämistä—mukaan lukien Times Squarella, New Yorkin kaupungissa. Se mitä koemme nyt, ei ole taantumaa, tai edes lamaa. Olemme Jumalan vihan alaisuudessa. Psalmissa 11 sanotaan, “Kun kaikki perustukset revitään, mitä vanhurskas voi enää tehdä?" (jae 3).

Jumala tuomitsee Yhdysvaltojen ja kansakuntien hillittömät synnit. Hän tuhoaa maalliset perustukset.

Profeetta Jeremia vetosi syntiseen Israeliin, “Sano nyt Juudan ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Minulla on suunnitelma teitä vastaan, minä valmistan teille onnettomuutta. Kääntykää siis kaikki pahoilta teiltänne, tehkää hyvää ja eläkää oikein! Mutta he vastaavat: 'Vielä mitä! Me elämme niin kuin itse haluamme! Jokainen meistä tekee oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan” (Jer.18:11,12).

Psalmissa 11 jakeessa kuusi Daavid varoittaa, “Hän antaa sataa jumalattomien päälle pauloja, tulta ja tulikiveä; polttava tuuli on heidän maljansa osa.” Miksi? Daavid vastaa, “Sillä Herra on vanhurskas” (v. 7). Tämä on vanhurskas tuomio—aivan kuin Sodoman ja Nooan sukupolven tuomiot.

Mitä vanhurskaiden tulee tehdä? Entä Herran kansan? Ensinnäkin, annan sinulle käytännöllisen sanoman, jonka sain henkilökohtaiseksi ohjeistuksekseni. Varastoi ruokaa, hygieniatuotteita ja muita perustarpeita 30 päivän ajalle. Suurissa kaupungeissa tavaratalot tyhjenevät tunnissa kun merkit uhkaavasta katastrofista tulevat tietoon.

Hengellisellä tasolla voimme reagoida kahdella eri tavalla. Tämä tulee esiin Psalmissa 11. Joko pakenemme “vuorelle kuin lintu” tai, voimme tehdä kuten Daavid teki ja kiinnittää katseemme Herraan, joka “on pyhässä temppelissään, hänen valtaistuimensa on taivaassa. Hänen silmänsä näkevät kaiken, hänen katseensa tutkii ihmissydämet” (jae 4).” “Herraan minä turvaan” (jae 1).

Sanon itselleni: ei ole tarpeen juosta tai piiloutua. Tämä on Herran vanhurskas teko. Katselen Herraamme hänen valtaistuimellaan hänen lempeän, rakastavan katseensa seuratessa jokaista askeltani—luottaen että hän pelastaa kansansa tulvien, tulipalojen, onnettomuuksien, kaikenlaisten koetuksien keskellä.

Huom! En tiedä milloin nämä asiat tulevat tapahtumaan, mutta tiedän että se hetki ei ole kaukana. Olen vuodattanut sydämeni teille. Tehkää tälle sanomalle kuten parhaaksi näette. Herra siunatkoon ja varjelkoon teitä.

Kristuksessa, 7.3.2009

DAVID WILKERSON"




maanantai 16. maaliskuuta 2009

Not a God that does not care...

Ihana vanha virsi

Vaiti kaikki palvokaamme salaisuutta Kristuksen.
Hän on tullut keskellemme,väisty, huoli maallinen.
Kristus täyttää kunniallaan ääret maan ja taivasten.

Ihmiseksi tänne syntyi kuningasten Kuningas.
Itsensä nyt meille antaa Jeesus, Herra laupias.
Taivaan leipää lapsillensa murtaa Kaikkivaltias.

Taisteluunsa Kristus meidät seuraajikseen vienyt on.
Hän on valo valkeuden, rauhan lähde loputon.
Voimallansa Kristus murskaa vallat yön ja turmion.

Kerubitkin siivillänsä verhoavat kasvojaan,
Kristukselle lakkaamatta huutavat he kiitostaan:
Halleluja, halleluja,aamen, aamen ainiaan!
VK 228

Herrani

Olen tullut lähellesi ja luottanut Sinuun
ainakin tahdollani,
vaikken tunteillani olisi aina pystynytkään.
Silloinkin, mitä hulluimmissa tilanteissa
ihmissilmin katsottuna katastrofin keskeltä
kyynelsilmin, väsyneenä, yksin ja pala kurkussa.
Silloinkin kun on joutunut kokemaan pitkään
ettei vastausta tule, kuin turhaan
olisin uskonut Sinuun ja apuusi.
Ja kun vielä tuntui, että muutkin ajattelisivat,
ettei suhteeni Jumalaan ole oikea ollutkaan.
Ilonikin olen tuonut Sinulle
kuin pieni lapsi ikään
lapsellisen mielissäni, toivoa täynnä...
Sitä murskaavammilta tuntuivat
uudet pettymykset taas.
Eikö mikään koskaan muutukaan?
uskonko turhaan apuusi..
Silloinkin tulin luoksesi
toin tuskani, itkuiset ja vihaisetkin kasvoni
epäonnistuneen ja särkyneen elämäni.
Minne muuallekkaan menisin
sillä minä tiesin, vaikken aina voinut sitä tuntea
ettei ole muuta paikkaa minne mennä.
Vähitellen ajatukset muuttuivat
enää ei ollut väliä
muulla kuin Sinulla.
Itkinpä minä tai nauroin
että Sinä olit kanssani.
Kukaan tai mikään ei voi enää
viedä minulta mitään
sillä Sinä olet se, mitä minulla on.
Ja minä olen Sinun.

Posted by Picasa

torstai 12. maaliskuuta 2009

Kaiken tarkoitus


"Tie Taivaaseen on Taivas"
Pyhä Teresa*

Tänään on minun ja mieheni kihlapäivä. Mies toi 20 aniliininpunaista tulppaania, jotka laitoin vaaleansiniseen maitokannuun. Ei isommin juhlittu, sillä minä ja perheemme pikkuinen ollaan flussassa. 12-vuotiaamme kyseli muistetaanko me vielä, kun ollaan isin kanssa eka kerran pussattu. Kyllä muistettiin.
Elämä on aika ihmeellistä. Tullaan tänne pieninä. Vartutaan, mennään naimisiin, saadaan lapsia, vanhetaan ja kuollaan. On paljon tosi kaunista ja myös kyynelten ja kivun täyttämiä aikoja. Jokainen varmaan joskus miettii, mikä tän kaiken tarkotus on. Uskon, että syvimmiltään tarkotus on siinä, että Jumala on tahtonut meidät ihmiset ja kaiken tän näkyvän luoda. Hän on taiteilija ja me Hänen ihmeellisiä luomuksiaan. Me saadaan iloita kaikesta hyvästä; myös itsestämme. Raamatussa sanotaan, että "Hänessä me elämme ja liikumme". Kaiken tarkoitus löytyy Hänestä, elämän antajasta itsestään. Uskon, että hänellä on vastaukset myös muihin ihmisen kysymyksiin.
Heini

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Vain yksi asia


"Kuninkaan istuessa pöydässään
tuoksui minun nardukseni
kaiken aikaa."
Korkeaveisu 1:1
Mitä tuo nainen oikein kuvittelee tekevänsä? Säntää koko kansan rakastaman Jeesuksen luokse kesken vierailun, vieraan ihmisen taloon. Miksi hän avasi hiuksensa miesten nähden? Mitä hän itki Jeesuksen jalkoja suudellen? Kaiken lisäksi hän kuivaa Jeesuksen jalat hiuksillaan ja voitelee ne omalla hajuvoiteellaan. Ei ollut mitään väliä sillä, mitä muut ajattelivat, sillä hän tunsi Jeesuksen sydämen. Vain yksi asia merkitsi jotain; saada nähdä Jeesus ja koskettaa Häntä. Tämä nainen ei kysy lupaa keneltäkään, ei edes Jeesukselta. Maailmassa ei ole mitään, mikä estäisi suutelemasta Jeesuksen jalkoja. Jalkoja, jotka astelivat pölyisiä teitämme. Jalkoja, jotka pysähtyivät, kun muut kulkivat ohi. Jalkoja, jotka pian lävistäisi maailmankaikkeuden kipein naula. (Luuk.7:36-50)