Pienen ihmisen tosi suuruus

Kuuntelen usein aamuisin laudeksen, joka on vanha liturginen aamurukous. Tämän päivän laudeksessa kehoitetaan: "Uuden päivän koittaessa, ylistäkäämme Kristusta, joka on täynnä armoa ja totuutta." Tässä on upeasti ilmaistuna se, mistä ylistyksessä on kysymys. Hän, jota ylistämme on täynnä kaikkea, sitä, mistä Häntä ylistämme. Siksi ei riitä pelkkä kiitos, ei pelkkä hiljainen ihailu. Meidän Jumalamme on ylistettävä! Ja Stinisseniä jälleen:

Jumalan ylistäminen ei ole vain jo olemassa olevan suuruuden ylistämistä, vaan hänen tekemistään suureksi.
 Eikö ole röyhkeätä ajatella, että minä pienenä ihmisenä voisin tehdä Jumalan suureksi? Ajatus kyllä on varmasti huimaava, mutta älkäämme silti pelästykö sitä! Sillä juuri tässä, Jumalan tekemisessä suureksi, piilee pienen ihmisen tosi suuruus. Juuri tämä antaa meille oman identiteettimme, oman olemassaolomme oikeutuksen. Kaikki on luotu Jumalan suuremmaksi kunniaksi. Luotu olento on vasta sitten täysin oikeassa olossaan, kokonaan oma itsensä, kun hän tekee Jumalaa suureksi.

Ilon salaisuus

"Miks Rasmus (2v.) on niin ilonen?" Kysyy Jaanos (syksyllä 5v.) aina välillä. Luulen, että oon löytänyt vastauksen tähän vaikeeseen kysymykseen. Luen nimittäin hollantilaissyntyisen katolisen papin Wilfrid Stinissenin kirjaa Syvemmälle rukoukseen. Tai oon lukenut sitä kohta vuoden. Sanatonta vastaanottavaa rukousta käsitellessään W. kirjoittaa: "...yksinkertainen rukous, jossa vain olen ja otan itseni vastaan lahjana Jumalalta, on kuninkaallinen portti mystiikkaan. Tämä rukous on yksi niistä ikivanhoista, jotka kohottuvat ja antavat kunnian kuninkaan tulla sisälle. (Ps.24:9).

 Eli vastaus pikkuisten iloisuuteen on siinä, että ne on mystikkoja. Pieni lapsi osaa vain olla! Haluunkin kutsua jokaista väsynyttä, kiireistä ja kireeääkin ystävää tällaiseen rukoukseen. Lue vaikka yksi jae Psalmien kirjasta, sulje silmäsi ja vain ole Jumalan edessä. 5 minuuttia, puoli tuntia, tunti... Saat olla Jumalan syleilyssä. Hän on Luojamme ja Isämme.

"Kun me rukouksessa "vain olemme", kun vain olemme todistajia luomisprosessissa, jossa Jumala sekä luo, että uudistaa meitä, me olemme elävää palvontaa. Todistamme saavamme koko persoonallisuutemme ja olemuksemme häneltä. Emme ainoastaan tunnusta vaan tiettyyn määrään koemme, että pysymme hengissä jatkuvan verensiiron kautta, että saamme alkumme hänen uloshengityksestään, että hän luo meidät lausumalla meidän nimemme. Sellaisessa rukouksessa Jumalasta tulee todella Jumala, Herra, Luoja, "kirkkauden kuningas" (Ps. 24:9-10)..."
-Wilfrid Stinissen

Ylistystä enkelien kanssa

Jälleen takana siunattu pyhäpäivä. Rakastan Jumalanpalvelusta, johon sain tänäänkin osallistua. Seuraavassa lainaus luterilaisesta ehtoollisrukouksesta. Tällaisen rukouksen voisin kirjoittaa kotini seinälle. Tällaisen rukouksen toivoisin hallitsevan mieltäni ja koko sydäntäni.

Totisesti on oikein ja arvollista,
että me kiitämme Sinua aina ja kaikkialla,
Pyhä Herra, kaikkivaltias Isä, iankaikkinen Jumala.
Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.
Hän on kärsinyt kuoleman puolestamme
ja ylösnousemisellaan avannut meille tien ikuiseen elämään.
Me kiitämme Sinua tästä taivaan lahjasta
ja laulamme Sinulle ylistystä enkelien
ja kaikkien pyhien kanssa:
Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Sebaot!
Taivas ja maa on täynnä sinun kirkkauttasi.
Hoosianna korkeuksissa!
Siunattu olkoon Hän,
joka tulee Herran nimessä.
Hoosianna korkeuksissa.

Valkeudessa elämistä

Luin tässä eräänä yönä Efesolaiskirjettä. (Löytyy Uudesta Testamentista.) Aivan käsittämättömän ihana kirje! Niin täynnä voimaa, riemua ja ylistystä! Jos joku kysyisi, miltä kristinusko tuntuu, vastaisin, että lue tämä kirje. Kristityn elämä on elämää Jeesuksessa ja Jeesuksen kanssa! Se on iloa, armoa, rauhaa, rakkautta. Se on luottavainen pääsy Jumalan tykö. Se on Jeesuksen asumista sydämessä. Se on kehoitusta kärsiä toinen toistamme rakkaudessa. Se on uuden ihmisen päällepukemista. Se on valkeudessa elämistä Jumalan rakkaana lapsena. Se on taistelua pimeyden voimia vastaan Jumalan sota-asuun pukeutuneena.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella siunauksella Kristuksessa., niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. 
  Efesolaiskirje 1:3-7

Minun sieluni

Mitään en olisi.
Pelkkä pimeä ja tyhjä paikka
olisin ilman Sinua, Jeesus.
Sinä olet minun sieluni.
Sinä olet minun henkeni.
Minulla ei ole mitään muuta kuin Sinut.
Kuitenkin omistan Sinussa kaiken,
koko taivaan ja maan.

Rakkauden väkevyys

Jumala on lähempänä kuin voi sanoa. Jumala on sisintä sisempänä, syvemmällä kuin syvyys. Jumala on suurempi kuin mikään mitta. Ja minä olen Hänen keskipisteensä. Hän tähtää minuun ja lävistää minut. Minun rakennusaineeni irtoavat toisistaan ja Hän ottaa minut käsiinsä ja muovaa uudelleen. Hän on ihmeellinen. Hän on todellisempi todellisuutta. Hän on kaiken ydin ja kuitenkin kaiken yläpuolella. Hän on minun Isäni, vaikka helmaansakaan en ylety. Hän nostaa minut kämmenelleen ja kutsuu minua ystäväkseen. Voiko yksikään ihmislapsi kestää Jumalan todellisuuden kohtaamista, sen asumista omassa olemuksessaan? Minä katoan Häneen ja kuitenkin olen todellisempi kuin koskaan. Olen vanki, enkä tahdokaan tulla vapaaksi. Minua pitää vankinaan rakkauden väkevyys, joka vie minulta kaiken voiman. Tämän rakkauden edessä vaivun maahan asti. Hän on minun Jumalani ja Hän on näyttänyt minulle kasvonsa. Hänen kasvonsa ovat ihmeelliset.

He loves me

"Terveisiä kirkosta!" Näin oli ennen vanhaan tapana sanoa kirkosta kotiin tultaessa. Itsekin käytän joskus tuota tervehdystä. Monesti kirkosta palatessa tekisi mieli suudella jokaista, tanssia loppupäivä, itkeä ja nauraa, maata kasvoillaan Jumalan hyvyyden ja pyhyyden edessä. Olen saanut kaiken. Enempää huomiota ja rakkautta ei kukaan voisi minulle antaa kuin Hän. Ja Hän on itse Jumala.
"Jeesuksessa ja Jeesuksen kautta Jumala on sanonut ja antanut meille kaiken yhdellä kertaa. Hänessä on vastattu kaikkiin meidän rukouksiimme. Jos me pidämme Jumalaa mykkänä tai kuurona, jos emme usko hänen vastaavan rukouksiimme, johtunee se siitä, että emme ole oivaltaneet eukaristian eli ehtoollisen vieton syvyyttä. Eukaristia opettaa meitä asettamaan oikeat kysymykset, kun se saa meidät ymmärtämään, mitä kaikkein eniten tarvitsemme. Samaan aikaan eukaristia vastaa tähän meidän kaikkein olennaisimpaan kysymykseemme ja tyydyttää meidän todelliset tarpeemme." WILFRID STINISSEN, Syvemmälle rukoukseen

Rakkauden ympäröimä

Siunattua uutta vuotta sinulle, kuka tahansa oletkin! Uuden vuoden alussa on merkillistä voimaa; jos tosin arkuutta ja pelkoakin. Moni odottaa peläten alkanutta vuotta. Haluan rohkaista sinua: Jumala ei muutu! Hänen tahtonsa on hyvä ja rakkautensa sinua ja jokaista ihmistä kohtaan käsittämättömän suuri. Tämä maa on siunattu Jeesuksen maahan vuotaneella verellä ja samalla verellä on siunattu jokainen Jeesukseen kastettu ihminen. Olet Jumalan rakkauden ympäröimä. Hänen silmänsä tarkkaavat sinua, Hän odottaa saadakseen olla sinulle armollinen!

Tätä blogia, samoin kuin koko elämääni miettiessä, olen yhä selvemmin ymmärtänyt, miten totta on Jeesuksen Martalle sanomat sanat: "Tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa." Lyhyesti sanottuna, meille on tarkeää vain Jumala ja Hänen tahtonsa tunteminen. Olen itse hyvin onnellisessa tilanteessa, kun saan viikottain käydä seurakunnassa kuulemassa Raamatun opetusta ja osallistua muiden kristittyjen kanssa Jumalan palvelukseen. Tuo joka viikkoinen messu on niin valtava lahja, että olen usein pakahtua siitä ilosta ja riemusta, minkä Jumala siellä sydämeeni vuodattaa. Koen usein huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän ehdin, haluan, jaksan, voin... tätä iloa muille välittää. Toivon, että tämän blogin kautta voisin jotain siitä välittää Sinulle, joka tätä luet.
Seuraava rukous on syntynyt Uudenvuoden päivän tekstin ja saarnan pohjalta.

En ymmärrä, miksi olet Jeesus minut valinnut.
Miksi juuri minä saan olla Sinun turvassasi,
kun miljoonat hukkuvat?
En ymmärrä; mutta vaikka pelkään Sinun pyhyytesi edessä,
tunnen Sinun käsittämättömän suuren rakkautesi minua kohtaan.
Ja samalla tiedän; näin rakastat jokaista.
Ei ole yhtäkään ihmistä, jota et tahtoisi ottaa arkkiin.
Niin kauan kuin on aikaa, Sinä seisot ja huudat:
"Tule! Minä rakastan sinua. Tule! Minä odotan sinua!"