Pitkäperjantain ylistyslaulu

Näin kokonainen en ole koskaan ollut.
Minä.
Kun Sinut lyötiin nauloilla puuhun
tuli minusta minä.
Minä.
Iloitsen olemassaolostani.
Naulat löivät minut ehjäksi.
Ne lävistivät syntini sinun kanssasi,
joka olit kirottu.
Ne saivat veren vuotamaan.
Sinun veresi, Vapahtaja.
Ja silloin oli sieluni pelästyä kuoliaaksi -
olenko minä syllinen kaikkeen tähän?
Mutta veri vuosi sieluuni
ja silloin tuli valo ja kirkkaus.
Ylistys kuin kevät ja lapsen nauru.
Olisin tahtonut suudella Sinua, Herrani.
En vain jalkojasi ja niiden haavoja,
vaan myös käsiäsi ja kasvojasi,
joita he löivät ja sylkivät.
Olisin tahtonut katsoa suoraan silmiisi.
Enkä olisi itkenyt.
Minä olisin iloinnut ja riemuinnut.
Kunnia Sinulle, Jumalan Karitsa.
Minä iloitsen, että Sinä olet
ristillä sijastani.
Minä tahdon sen ilon,
jonka veresi tuo sieluuni.
Minä tahdon sen elämän
ja valon ja vapauden,
jonka saan vain haavoistasi.
Minä tarvitsen sovituksen
ja Sinun on se minulle hankittava.
Sinun täytyy kuolla,
mutta minä en voi nyt itkeä.
Minun riemuni on liian suuri
Sinun ristisi juurella.
Vihdoinkin meillä on avoin lähde
syntiä ja saastaisuutta vastaan.
Nyt minä näen ihmisen kielellä sanottuna,
mikä on Jumala.
Jos Jumala on tällainen,
en voi enää pelätä.
En voi enää syyttää rakkaudettomaksi,
julmaksi, kaukaiseksi.
Siinä Sinä olet kidutettuna ja kirottuna.
Minun Herrani ja minun Jumalani.
Että minä pääsisin lapsen asemaan.
Ja vaikka näen, että Sinuun sattuu
ja Sinut on jätetty yksin,
täyttää sieluni sellainen laulu,
joka voittaa meren aallot ja yön pimeyden:
Ylistys, ylitys, ylistys!
Jumala on hyvä!
Jumala on Pelastaja!
Jumala on tässä!
Ilotkaa ja riemuitkaa!
Tanssikaa ja laulakaa!
Karitsa on teurastettu.
Hinta on maksettu.
Meillä on Isä.
Meillä on koti.
Kiittäkää Jeesusta.
Palvokaa Ristiinnaulittua.
Rakastakaa Häntä,
joka ostaa meidät verellänsä
Jumalalle.
Sillä "Karitsa, joka on teurastettu
on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden
ja viisauden ja väkevyyden
ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen."
Kiittäkää Herraa!

Halleluja!