Hän on valomme

Joku on sanonut, että me uskovat ollaan viides evankeliumi. Toivottavasti ollaan, mutta luonto on sitä ihan varmasti. Tää vaihe vuodesta, kun talvi yrittää sinnitellä yöpakkasilla ja tupruttamalla kilokaupalla lisää lunta, on aivan mahtavaa julistusta. Ihan sama miten paljon pakkasasteita mittari nyt näyttää, mutta kahden kuukauden päästä valkovuokot kukkivat.
Mieheni vanha isoisä sanoi kerran, että sitä enemmän kesää odottaa, mitä vanhemmaksi tulee.
Uskon, että myös Jeesuksen paluun odotus voi kasvaa koko elämän ajan. Sitä alkaa ymmärtää,
että mikään muu ei riitä kuin täydellinen valo ja kirkkaus. Ei ole ketään toista, joka voisi sanoa viimeisen sanan kaikelle pimeydelle tässä synnin sotkemassa maailmassa kuin Hän, joka sanoi itsestään: "Minä olen maailman valkeus. Joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella." Jeesus kyllä voi viedä meidät pimeyden läpi, mutta Hän on valomme, joka ei voi sammua. Silloinkin, kun tuntuu, että kaikki on pimeää, on Jeesus siellä. Ja vain kaipauskin Häntä kohti on enemmän kuin kirkkain kevätaurinko...