Yli vuosi on kulunut viimeisimmästä päivityksestä. Voisin kai sanoa olleeni äitiyslomalla, sillä viime heinäkuussa meille syntyi pieni ihana poika, meidän kahdeksas lapsemme. Marian koulussa olen saanut olla. Suostumisen opettelua yhä uudelleen ja uudelleen. Lapsi on lahjoista suurin ja samalla voi pienen ihmisen kantaminen ja hoitaminen viedä lähes kaiken ajan ja joskus voimatkin. Ja kuitenkaan en tiedä mitään, mihin tämän vaihtaisin. On suurta tuntea Jumalan siunaava käsi elämässä kaikesta omaan elämään liittyvästä kivusta huolimatta. Jos tehtävä on Häneltä, Hän antaa myös voiman. Eikä ole suurempaa iloa kuin suostua Isän tahtoon.
Maria, Herran äiti ei nähnyt eteenpäin.
Jumalan suuren kutsun hän otti vastaan näin:
Sinua palvelen, ja vaikken tiestä tiedä,
saat minne tahdot viedä, ääntäsi kuuntelen.
VK 52
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti