Mitään en olisi.Pelkkä pimeä ja tyhjä paikka
olisin ilman Sinua, Jeesus.
Sinä olet minun sieluni.
Sinä olet minun henkeni.
Minulla ei ole mitään muuta kuin Sinut.
Kuitenkin omistan Sinussa kaiken,
koko taivaan ja maan.
RAKKAUTTA, LUOTTAMUSTA, USKALLUSTA, SYDÄMEN VARMUUTTA, ROHKEAA VASTARAKKAUTTA
Jumala on lähempänä kuin voi sanoa. Jumala on sisintä sisempänä, syvemmällä kuin syvyys. Jumala on suurempi kuin mikään mitta. Ja minä olen Hänen keskipisteensä. Hän tähtää minuun ja lävistää minut. Minun rakennusaineeni irtoavat toisistaan ja Hän ottaa minut käsiinsä ja muovaa uudelleen. Hän on ihmeellinen. Hän on todellisempi todellisuutta. Hän on kaiken ydin ja kuitenkin kaiken yläpuolella. Hän on minun Isäni, vaikka helmaansakaan en ylety. Hän nostaa minut kämmenelleen ja kutsuu minua ystäväkseen. Voiko yksikään ihmislapsi kestää Jumalan todellisuuden kohtaamista, sen asumista omassa olemuksessaan? Minä katoan Häneen ja kuitenkin olen todellisempi kuin koskaan. Olen vanki, enkä tahdokaan tulla vapaaksi. Minua pitää vankinaan rakkauden väkevyys, joka vie minulta kaiken voiman. Tämän rakkauden edessä vaivun maahan asti. Hän on minun Jumalani ja Hän on näyttänyt minulle kasvonsa. Hänen kasvonsa ovat ihmeelliset.
"Terveisiä kirkosta!" Näin oli ennen vanhaan tapana sanoa kirkosta kotiin tultaessa. Itsekin käytän joskus tuota tervehdystä. Monesti kirkosta palatessa tekisi mieli suudella jokaista, tanssia loppupäivä, itkeä ja nauraa, maata kasvoillaan Jumalan hyvyyden ja pyhyyden edessä. Olen saanut kaiken. Enempää huomiota ja rakkautta ei kukaan voisi minulle antaa kuin Hän. Ja Hän on itse Jumala.